pioneerityötä

Edun kanssa matkaan ja suuntana hiukan vieraammat vedet, mulle täysin uusi paikka ja E käynyt kerran aikaa sitten, joten tutkimusmatkailua pimeässä olisi siis luvassa.
Saavuttuamme perille, käpyttelyä rantsuun ja arvioimaan näkyvyyttä, maininkia oli mukavasti ja tietysti se oli työntänyt rannan ravinteita täyteen, joten päätös pikkupyssyn mukaan ottamisesta oli helppo.
Toiveikkain mielin veteen ja vesi tuntui omituisen lämpimältä, vaikka en ollut edes kussut housuihin...
Muutama kymmenen metriä rannasta ulos ja jo alkoi vesi selkiämään, pieniä ahvenia ja särkikaloja todella paljon ja etenimme verkkaisesti maininkien saattelemina. Ahventen koko alkoi kasvaa ja ensimmäiset osumat olivat tosiasia, mukavaa ja leppoisaa sukeltamista, kalat noin kolmessa metrissä. Tunti vierähti ja E ui ohi vyötäröllään jo melkoinen kokoelma raitapaitoja, mullakin jo puolenkymmentä. Piemeyden syvetessä alkoi kalaa löytyä matalammastakin, sukelsin kuitenkin sellaista jyrkän reunaa, kun vastaan ui rauhallisesti varsin komea ahven ja onnistuin sen ampumaan liikkeestä, kun sain sen käsiini, selvisi, että taisi olla uusi ennätysahven minulle(400g)ei jättiläinen, paitsi minun mittapuussani.
Pian sen jälkeen Edu napautti puolikiloisen ahvenen ja tuntui, että isoja kaloja olisi jokapuolella, olimme siis joulumaassa.
Saavuimme ennalta sovittuun kääntöpisteeseen ja minä suunnittelin jo takaisinpäin uimista, kun Edu huusi mua katsomaan, jumalauta kun saavuin ukon luo roikkui sen nuolessa parikiloinen KUHA...huh huh!! ISO käsi Edulle!! Varttia myöhemmin ampui vielä toisenkin kuhan, joka sekin mitallinen. Lahnaa ja haukea oli tarjolla aivan perkeleesti ja otinkin yhden hauen mukaan.
Lyhyt pyssy näytti jälleen kerran kyntensä ahvendyykillä, kyllä sillä nakuttaa melkoista tahtia kalaa ylös, kun lataaminen on niin nopeaa.
Tässä taas yksi kalareissu, joka painuu minun mieleeni ikuisiksi ajoiksi, aivan mahtavaa!!!

Siikahan se siinä...

Pitkänkaavan mukaan jurmossa viiden sukelluskalastajan voimin. Lähtö torstaiaamuna ja paluu sunnuntai-iltapäivällä, joten luvassa olisi huoletonta kalastusta riittämiin.
Valtaisan tavaramäärän saattelemina saavuimme vuokramökkiin ja osalla porukasta oli luvattoman kovat toiveet suurista kampelamääristä. Onneksi olin porukkaa jonkinverran jo etukäteen hillinnyt, sillä minusta kala tulisi olemaan tiukassa ja heti tulopäivän ensi sukellukset sekä saaren etelä ,että pohjoispuolelle kertoivat karua kieltään, ei yhtään kampelaa, muista kaloista puhumattakaan.Henkilökohtaisesti tää reissu oli mulle "mission siika" ja tarkoituksena oli sellainen ainakin nyt pimeässä saada. Kosiskelin jengiä yödyykille heti ekana iltana, mutta senverran oli porukasta mehut poissa, ettei kaveria löytynyt ja jätin sitten lopulta itsekin lähtemättä.
yödyykin sijasta laadittiin seuraavalle päivälle uutta sotasuunnitelmaa ja tarkoitus olisi tsekata muutama eri paikka läpi. Perjantai valkeni ja jalkapatikassa saarta kiertämään, pari paikkaa huusi tyhjää, mutta kolmannesta muutama pieni kampela löytyi ja havainto siika parvesta, mäkin näin jonkun hopean hohtoisen kalan, ja siiaksi sen tulkitsin ilman muuta, mutta ei saalista sen kummemmin, sain kuitenkin porukan innostumaan yödyykistä kyseisessä rannassa, kun kaloja siellä näytti olevan. Kelikin oli toisella puolella saarta mökin vieressä liian kova, varsinkin yökalastukseen, joten mökille pimeää odottelemaan....
Pimeän laskeutuessa patikoidessa sitten mestoille ja veteen, meikä astui ensimmäiseksi kampelan päälle, joka karkasi käsistä...prkl...fiilis kuitenkin nousi, kalaa, jes!!
lähdin Lassin kanssa koluamaan rantaa ja molempien keilaan osui pieni siika, joka tuli täysillä mun syliin, se oli mulla kädessä, kunnes karkasi, mietin itsekseni, että miten lähelle mun täytyy päästä, ennenkuin saan sen ensimmäisen. pari siikaa vilahteli lisää, mutta olin auttamatta liian hidas, jostain kantautui korviini huumaava voiton kiljaisu, Mikael oli ampunut siian, pienen, mutta SIIAN. Poimin pari kampelaa ja ahventa mukaan ja ammuin ohi yhdestä varsin järeästäkin ahvenesta. Yön saldoksi jäi muutama kampela, pari ahventa ja se siika, mutta peli oli selvä, homman nimi olisi yödyykki!
Lauantain aamulähdön yökalastajat skippasivat ja turhaanhan ne pojat siellä kävivät, poislukien Aleksin pieni piikkari. Mikaelin peli oli selvä, lamppu paskana ja lampun lainaajat vähissä, iltaa varten kuitenkin teippailtiin joku viritys Mikaelille, mutta se osoittautui sudeksi. Illan tullen samalle rantsulle ja voitte kuvitella, että oli fiilikset katossa, ainakin mulla, päätös oli tehty, viimeinen ilta, en katso kertaakaan pohjaan, enkä haaveile yhdestäkään ahvenesta, vaan silmät tiukasti väliveteen ja liipasin sormi herkässä!!
Eipä aikaakaan kun ensimmäiset hopeatorpeedot näyttäytyivät, mutta ammuin ohi, Vieressä Lassi pölläytti suomuja, ja viesti kertoi Teemun puolikiloisesta siiasta, tää on niin siistii, kyllä mä sen vielä ammun, ajattelin. Lassilla oli mukavasti kampelaa plakkarissa, komeitakin olivat ja joku ahven taisi myös piikissä roikkua, Teemu oli teloittanut n. 700g siian, ukolla siis kaksi ja mulle ei mitään...prkl...
Isot pojat on opettanu, ettei saa luovuttaa, kalahavainnotkin oli jääneet kolmeen pieneen siikaan, kun vaihdoin radikaalisti taktiikkaa ja lähdin siirtymään aivan toiseen suuntaan, löytyi sellanen 50*50 metriä alue, joka oli sellaisen höhhölevän peitossa ja sitten alkoi varsinainen näytös... Ensin tuli reipas puolikiloinen vastaan, seurasin, ammuin ja ohi, heti perään tuli kaksi pienempää suoraan kohti ja ohittivat mut molemmilta puolin kuin hävittäjät konsanaan. Sitten ui pieni taimen ohi ja heti perään oikein possu siika, ja pääsin pölläyttämään suomut, muttei jäänyt kiinni...harmi, se olis ollu komea! Kalaa tuli jatkuvalla syötöllä näkyviin ja sainpahan täräytettyä sen ensimmäisen, riemu oli rajaton, vaikka kala oli pieni! Pyssyn lataus ja pää veteen, samassa takaa vasemmalta ui pieni siika mun eteen ja löi siihen parkkiin ja kuulin kuiskauksen, ammu minut, minkä siinä kalamies muuta voi, kuin ottaa siian pois...ota siika pois, aikaakin oli jo kulunut parin tunnin päälle ja lähdin kohti rantaa, ennemmän olisi varmasti ollut saatavissa ja ellen olisi ollut niin täpinässä olisin varmasti saanut osumia ainakin kaksi lisää, mutta olin tyytyväinen ja todella onnellinen...
Mission siika completed!!!
yösushit rullailtiin ja juteltiin mukavia lähes aamuun asti, tehtiin kova työ, oivallettiin jotain ja saatiin ansaittu palkkio! Hieno kalareissu oli saanut arvoisensa päätöksen ja tuo värikäs Suomalaisten sukelluskalastajien joukko kolme uutta siikakerholaista!!
Paluumatkalla oli uupuneita, vähäsanaisia kalastajia, joiden huulilta oli kuitenkin hymy luettavissa...

Jaskan muistokisa 2010, Päijänne

järvisuomen kilpailu tuli käytyä ja oli taas hienoa olla mukana, omassa saaliissa ei nyt niin paljon kerrottavaa ole, mutta monella muulla upeita suorituksia. Kalaa oli paljon ja vaikka rymysin ainoastaan ruovikossa, olisi mahdollisuuksia ollut vaikka mihin, mutta kun ei osu, niin ei osu=(
Nikkellä oli tullessaan pari haukea ja kaksi ahventa, joten asiallinen saalis miehellä, vaikka ainahan voi paremmin mennä. Edu joutui muuttamaan taktiikkaa viime hetkellä, eikä kaikki mennyt aivan putkeen, kuitenkin mitallinen sorva, ja mun mielipide tiedetään:" yksi on helvetisti enemmän, kuin ei yhtään!"
Pete kaappasi ykköstilan, mukanaan 7 ahventa, haukea ja sorva. Ahventen keskipaino yli 400g ja suurin lähes 700g, joten oli komeaa katsottavaa.


jäätävän kokoisia ahvenia!!


Mieleen jäi myös Elielin taistelijamainen suoritus, kova luotto nuorella miehellä omaan tekemiseensä ja viime hetkellä maaliin., mukana muutama hauki. Ei tainnut scautin perusteella suunniteltu taktiikka toteutua, mutta hieno suoritus silti.

Kilpailukausi kuumimmillaan

Sukelluskalastus titteleistä kisaavien kausi alkaa huipentua, kun on kaksi kotimaan kilpailua jäljellä ja Norjassakin käydään kamppailua elokuussa.Sekä Edu, että Nikke ovat molemmat mielestäni pärjänneet hienosti ja muuan Inkoolainen istuu horjumattomalla valtaistuimella.
Tunkua riittää viiden parhaan joukkoon, sillä jaossa on EM edustuspaikka ensi vuodelle. On jännittävää seurata, miten ja kuka tuohon terävimpää kärkeen sijoittuu.
Edulla ja Nikkellä sinne on molemmilla mahdollisuus tunkea, mutta vaatii onnistumisia ja tuuriakin näissä hommissa yleensä tarvitaan.
PM kisat olivat viime viikonloppuna Raumalla ja Suomalaiset tyhjensivät palkintopöydän, onnittelut kaikille menestyneille!
Ensiviikonloppuna sukelletaan päijänteen syvyyksiin ja kisataan järvisuomen herruudesta, tuonne lähden minäkin mukaan, järvessä on mukava puljata kerran vuodessa, vaikkei se minusta vedä vertoja merelle.
Ennakkoon voisi kuvitella muutaman kantavan ruoto mutkalla ahventa rantaan ja lopuille on tyytyminen haukeen ja muihin kaislikosta löytyviin kaloihin.
Toinen kilpailu minulle tänä vuonna ja tällä kertaa en tyhjin käsin rantaan nouse, jotain on saatava!!
Onnea kaikille kisaajille

ahvenen kalastusta

tuollainen syntyi...

http://www.youtube.com/user/MrTomppa74#p/a/u/0/SlbGWyIEIkw

Raippaluoto

Vaasassa pienellä lomalla perheen kanssa ja mahtuipa siihen kalastustakin vähän mukaan.
Laurin kanssa raippaluodossa ahventa jallittamassa tuli käytyä tänä iltana. Odotukset oli pilvissä, kun Laurin mukaan tuolla olisi kalaa ja paljon, kuitenkin pieni epäilys oli mielessäni, mutta tavattiin pelipaikalla viideltä, pikatutustuminen ja kamoja pukemaan. Meikä lähti pupillit raidallisina kohti oletettua spottia. Pari sukellusta ja heti näkyi pieniä ahvenia, ammuin muutamia, kun en tosiaan tajunnut, mitä tuleman piti.
Lähemmäs virtausta ja kyttäyksiä, joka sukelluksella aivan käsittämätön määrä ahvenia ja nyt alkoi olla kokoakin. Karvaimmat ohi ampumiset puolen kilon ahvenesta ja yhdestä vieläkin suuremmasta, mutta kuitenkin piikistä löytyi 33 ahventa, joista 25 oli syötävän kokoisia. Laurillakin oli komea nippu kalaa ja yksi isomuskin, arviolta puolikiloa tai vähän päälle. Ylivoimaisesti top 3 mun sukellusreissuista ikinä. Todella hienoa on se, että paikalliset kalamiehet ottavat mukaan reissuun ja neuvoo paikat. Näin tän pitääkin toimia. Tervetuloa Saaristomerelle, täältä löytyy vastavuoroisesti hyvät neuvot pohjoisen sotureille.
Senverran maistui tuo tämän iltainen ahvenmeininki, että ensi vuonna uudelleen.

Napakymppi

Hangon jälkeen on varmaan itsekukin keräillyt romujaan niin henkisesti, kuin fyysisestikin, niin myös me. Siispä parin palauttavan päivän jälkeen oli aika lähteä vesille ilman kilpailumeininkejä.
Koko porukalla loistavat fiilikset ja mukava ilta tulossa, kuten niin usein muulloinkin. meikäläinen päätti panostaa uuden kameran käyttelyyn (jotta mulla olis joku selitys, jos jään ilman kalaa). Mielessä oli myös nakuttaa kelloon uudet lukemat, kun ei ole edes tuota kuutta metriä tullut rikottua. Jokatapauksessa perinteiseen tapaan saavuttiin rantsuun ja tarkoituksena oli pojilla kytätä ahventa ja kyllähän minäkin sitä ajattelin kokeilla, vaikka ovatkin vielä aika arkoja ja eivät taitaisi minun minuutin pohja-ajat oikein riittää. Siitä lähdettiin tuttua syrjää, ensin kampelaa etsien ja minä kävin tarkistamassa yhden pusikon, jos siellä olisi haukea tarjolla, eipä ollut, mutta lahna tarjoutui pelastamaan munat padasta, joten otin yhden uhrilahnan heti kärkeen. jätkät olivat jo kadonneet näköpiiristä ja seurasin hissunkissun ja annoin kameran laulaa, ei sitä koskaan tiedä, mitä tulee vastaan=).
Jonkun ajan kuluttua bongasin Nikken omisuisesta paikasta, rannan tuntumasta ja jonkinlainen tilanne näytti olevan päällä, suuntasin katsomaan, mitä oli mies saanut. Nokkakala ja oli näkynyt toinenkin, Nikkelle ensimmäinen laatuaan, kuvat, onnittelut ja matka jatkuu. Siinä välissä tallensin suuntoon uudet lukemat 7.8m, ei sekään nyt paljon ole, mutta pari metriä lisää ja olis se kymppikin mennyt, mutta hiljaa hyvä tulee.
Edu kävi juttusilla ja oli muutaman pannukarkean ahvenen löytänytkin, melkein kahden minuutin kyttäämisellä, ohhoh!! Pari kampelaa oli tullut myös ja lahnaa oli joka paikka täynnä, niitä oli satoja, ellei tuhansia.
Näkyvyys vaihteli melkoisesti ja virtauksiakin löytyi, kalakeli oli kohdallaan, mutta vielä oli vesi ahvenille turhan kylmää, joten paras sesonki antaa vielä odottaa itseään.
Lähdin suuntaamaan lähtöpisteeseen ja muutamia väijyjä tein matkalla ja tuntui jotenkin kotoisammalta makoilla viidessä metrissä, kun ennen, korvat toimi ja sukellus tuntui hyvältä, mainio fiilis.
Keskityin kameraan huolella, ja näin kampelan kameran näytöstä, no se päättyi minun tappiooni, sääli, olisi ollut komean kokoinen.
Rantauduin ja perässä tuli Nikke, jolla oli mukanaan kampela ja nokkakala sekä lahna. Pian saapui Edukin ja siitähän se riemu repesi, äijällä oli ankerias mukana, eikä mikään kastemato, vaan metrin kala SAIRASTA MEININKIÄ lisäksi löytyi kolme ahventa ja kampela.
Viisi kalalajia siis tälle reissulle, huonomminkin on mennyt, muutenkin äärimmäisen onnistunut setti kaikinpuolin.
Nyt tuli nollattua ja voi alkaa valmistautua Helsingin kisaan, itse en sinne tosin lähde, mutta tsemppiä Edu ja Nikke!!!'
Tossa pieni kooste meidän tyylistä viettää tiistai- iltaa, kyl tää hakkaa grillimakkaran ja kaljan sata - nolla!!!