pioneerityötä

Edun kanssa matkaan ja suuntana hiukan vieraammat vedet, mulle täysin uusi paikka ja E käynyt kerran aikaa sitten, joten tutkimusmatkailua pimeässä olisi siis luvassa.
Saavuttuamme perille, käpyttelyä rantsuun ja arvioimaan näkyvyyttä, maininkia oli mukavasti ja tietysti se oli työntänyt rannan ravinteita täyteen, joten päätös pikkupyssyn mukaan ottamisesta oli helppo.
Toiveikkain mielin veteen ja vesi tuntui omituisen lämpimältä, vaikka en ollut edes kussut housuihin...
Muutama kymmenen metriä rannasta ulos ja jo alkoi vesi selkiämään, pieniä ahvenia ja särkikaloja todella paljon ja etenimme verkkaisesti maininkien saattelemina. Ahventen koko alkoi kasvaa ja ensimmäiset osumat olivat tosiasia, mukavaa ja leppoisaa sukeltamista, kalat noin kolmessa metrissä. Tunti vierähti ja E ui ohi vyötäröllään jo melkoinen kokoelma raitapaitoja, mullakin jo puolenkymmentä. Piemeyden syvetessä alkoi kalaa löytyä matalammastakin, sukelsin kuitenkin sellaista jyrkän reunaa, kun vastaan ui rauhallisesti varsin komea ahven ja onnistuin sen ampumaan liikkeestä, kun sain sen käsiini, selvisi, että taisi olla uusi ennätysahven minulle(400g)ei jättiläinen, paitsi minun mittapuussani.
Pian sen jälkeen Edu napautti puolikiloisen ahvenen ja tuntui, että isoja kaloja olisi jokapuolella, olimme siis joulumaassa.
Saavuimme ennalta sovittuun kääntöpisteeseen ja minä suunnittelin jo takaisinpäin uimista, kun Edu huusi mua katsomaan, jumalauta kun saavuin ukon luo roikkui sen nuolessa parikiloinen KUHA...huh huh!! ISO käsi Edulle!! Varttia myöhemmin ampui vielä toisenkin kuhan, joka sekin mitallinen. Lahnaa ja haukea oli tarjolla aivan perkeleesti ja otinkin yhden hauen mukaan.
Lyhyt pyssy näytti jälleen kerran kyntensä ahvendyykillä, kyllä sillä nakuttaa melkoista tahtia kalaa ylös, kun lataaminen on niin nopeaa.
Tässä taas yksi kalareissu, joka painuu minun mieleeni ikuisiksi ajoiksi, aivan mahtavaa!!!