Meidän kalastusporukan perinteinen reissu korppooseen oli taas käsillä perjantaina 1.10. Merkittävästi on vuosien varrella kalareissujen luonne muuttunut, alkuun tykitettiin verenmaku suussa jerkeillä haukea, ensin tuli mukaan verkkokalastus ruokakalojen toivossa ja sittemmin sukelluskalastus. Viimeisimpänä tuulastus, joka on nykyään kaikkien mielestä se kohokohta.
Porukkakin on kasvanut, kun aluksi yhdellä veneellä mentiin Villen ja Tuomaksen kanssa, niin Eskekin on lunastanut paikkansa Team Puikkarissa ja myös Edu on tullut pysyvästi mukaan näihin kuvioihin, siitä minä olen mielissäni, ei tarvitse yksin lähteä sukeltelemaan.
Perjantai alkoi varsin rauhattomasti, matka kohti duunia ja olo oli kuin pikkupojalla jouluaamuna, lyhyt työvuoro edessä ja sitten kotiin lastaamaan tavarat autoon. Pääkaupunkiseudun sheriffit saapuivat meille paraisille siinä kahden aikoihin ja kättelyt halaukset ja kuulumisien vaihdot, sitten Eske ja Tuomas ottivat paikalle saapuneen Villen kyytiin ja matkasivat kohti korppoota. Minä koukkasin vielä Turun kautta ja plokkasin Edun kyytiin, sitten oli meilläkin nokka kohti syksyistä saaristoa.
Toinen vene otettiin Nauvosta mukaan ja saavuttiin Korppoon kärkeen, jossa lastattiin melkoinen määrä tavaraa Flipperiin. Siitä ei sitten enää ollutkaan kuin vartin ajomatka määränpäähän. Mökin lähivesillä tavattiin loppuosasto heittelemästä haukea, siellä ne istui paatissa ja veti tupakkia, lunki meininki, ei ollut kalaa tullut, mutta eipä näyttänyt olevan yritystäkään...vielä. Meillä oli kumpaisellakin Edun kanssa samat aatokset, tavarat paikoilleen ja märkäpuku päälle.
Ehti jo hämäräkin laskeutua ja lamput otettiin mukaan ja kohti erästä matalaa lahtea, paikanpäällä todettiin vesi hurjan kirkkaaksi ja itse lähdi koluamaan ympäristöä. Pikkukalaa oli runsaasti ja kolme vähän isompaa ahventa löytyi, ei kuitenkaan riittävän suuria. Huonolta näytti, lähdin takaisin kohti venettä, kun edestäni noin kolmen metrin päässä ui komea suutari, pikku herkuttelun jälkeen osuma ja kalatili auki.
Takaisin Veneeseen ja paikan vaihto, tällävälin iltahämärä olikin jo muuttunut säkkipimeäksi ja ajeltiin vene mökkirantaan ja siitä sitten veteen uudelleen.
Täytyy sanoa, että harvakseltaan näytti ahventakin olevan, mutta muutaman kellotin ja yksi oli oikein komea lähes nelisata
nen.Sauna odotti lämpimänä ja ei muutakuin muiden ukkojen seuraksi löylyttelemään. kello hiipi jo yhtätoista illalla, kun päästiin iltapalalle saunan jälkeen, perinteiseen tyyliin makkaraa ja lihapiirakoita einessalaattien kera. Seuraavaksi sitten lamput latauksesta ja atraimen kanssa koko jengi veneeseen, turvallisesti vesillä teemalla.
Lähdettiin koluamaan rantoja ja kukin halukas vuorollaan atraimen varressa, jonkin verran näkyi kaloja, suutaria, ahventa ja haukia, hauet olivat tosin niin säikkyinä, ettei päästy iskuetäisyydelle.
Sitten tapahtui mykistävä kokemus, meidän porukka on todella suulasta ja ensimmäisen kerran näin, kun kaikki istuivat turpa auki sanomatta sanaakaan... Eske oli keulassa kalaa kyttäämässä, kun totesi, että täytyy heittää vedet, eipä siinä mitään, porukka sytytteli tupakkia ja pisti tauoksi, kun keulasta laskeutui ison korston kinttu veneen ulkopuolelle, luultavasti kaikilla muillakin tuli sama lause mieleen kuin minulla, mitä vittua nyt tapahtuu... hetkeä myöhemmin Eske seisoi vedessä puoleen reiteen ja lorotteli, eihän tuossa mitään outoa olisi, ellei sällillä olisi ollut jalassa verkkarit ja normi kumisaappaat, koko porukka räjähti raikuvaan nauruun, oli kirkas vesi tehnyt tepposet.
kostea keulamies siirtyi sauvomis hommiin ja meikäläinen keihästäjän paikalle, muutamat lenkit tehtiin ja sitten mökille voimia keräämään seuraavaa päivää varten. Kellon ollessa kolme
yöllä, olivat kaikki jo peiton alla ja suurin osa kuorsasi autuaasti.Lauantai aamu valkeni ja kahdeksan pintaan oltiin kaikki jalkeilla, peilityyni meri ja pilvetön taivas eivät luvanneet kaikkein parasta haukikeliä, mutta ainakin olisi mukavaa istuskella paatissa. Perinteisiä hyväksi havaittuja syyspaikkoja koluamaan ja eipä aikaakaan, kun ensimmäiset tapahtumat saatiin, seurimoita ja tärppejä, muttei vielä ylös asti. Kalojen koko oli kerrassaan onneton, sain uhden tartutettua ja kalalla kokoa huimat 600g, Eske koukutti lippaan 900g hauen, eipä ainakaan ennätykset pääse rikkoontumaan tätä menoa. Sitten jätettiin syvät rakkolevä rannat ja päätettiin käydä kokeilemassa kaislikon sisällä olevia taskuja, sieltä tulikin näköhavaintoja runsaasti, mutta kovin olivat kalat pieniä, eikä oikein syönnilläkään. heitän sellaisen karvapallon, mikälie heittoperho,
muutama kammen kierros ja mieletön mulahdus, kun luupää lyö ohi uistimesta, pysäytys ja hidas kelaus, mutta ei koita uudelleen prkl.Lounastauolle mökille vie tie seuraavaksi ja perässä tulee toinen venekunta vatsat muristen, hiillostavaa tarkkailua, onko jätkien kasvoilta luettavissa hymy... ei ollut heilläkään helppoa ollut, ei kalan kalaa ylös, mutta muutamia kopautuksia ja näköhavaintoja. Edu oli saanut suspiin yhden oikein kunnon tällin, mutta oli sekin mennyt menojaan.
Lounaaksi chili con carne, kuten aina ennenkin ja hyväähän se oli, vatsat täynnä vääntäydytään takaisin rantaan ja punotaan uusia juonia iltapäivän karkeloihin. Kierrettiin samat paikat missä oli aiemmin tapahtumaa ja nippu muitakin mestoja päälle, mutta mikäli mahdollista iltapä
ivä oli aamupäivääkin heikompaa. neljän maissa mulla alkaa olla melkoinen uskonpuute ja se kun on tarttuvaa sorttia, niin aletaan siirtyä kohti tuttua rantaa.Ville oli onnistunut hinaamaan veneeseen vajaa kakkosen hauen, ja sillä kärkipaikassa kiinni, mutta siinä onkin sitten kaikki kalat iltapäivän osalta.
Jääkaapista muutama viimeöinen saalisahven renssaukseen ja sumpustakin löytyy vielä kolme verkkoon aiemmin jäänyttä ahventa. Savu-uuni käryämään ja ahvenet suolaan.
Ahventen savustuessa lämmitellään saunaa valmiiksi, koska tänäiltana syödään ns. pitkän kaavan mukaan, niin täytyy olla aiemmin liikkeellä. Saunan lämmitessä heitetään Tuomaksen kanssa vielä tunnin lenkki hauen toivossa, mutta turhaan, ei mitään missään, liian kaunis sää taitaa olla, no savuahven suoraan pöntöstä sensijaan on kultaakin kalliimpaa ja maistuu kaikille.
Löylyt heitellään ja ryhdytään illallisen laittoon. Idea hienosta illallisesta mökkiolosuhteissa tuli, kun juteltiin ennen reissua Villen ja Tuomaksen kanssa siitä, että miksi helvetissä me syödään aina valmisruokaa vaikka Ville, Tuomas ja allekirjoittanut ovat kaikki ammatiltaan kokkeja...
Siispä tällä kertaa syötiin minun Edun avustuksella loihtima alkuruoka valikoima, joka piti sisällään: sushia, grillattua kampasimpukkaa, pieni katka
rapucoctail, jokirapuja ja Edun tekemää lyyratartaria.Tuomas oli Esken kanssa vastuussa pääruoasta joka oli Juottovasikan fileetä, salviavoita, maa-artisokkapyreetä ja shalotin kanssa paistettuja tatteja, oli muuten yksi parhaimmista ruuista, mitä minä olen koskaan syönyt. Ville hoiteli porukan suut makiaks ja tekikin sen taiten, tarjoamalla marja-hedelmäsalaatin jonka päälle oli poltettu sabayonkastike.
Vatsat täynnä sitten tuulastamaan...pitkää päivää tuntuu puskevan, sillä taas on kello sunnuntain puolella. Matalikkoa sahaamaan ja pientä haukea on siellä täällä, muttei toi
voakaan päästä lähelle. Edu niittaa nätin ahvenen ja minä keihästän suutarin, aika kääntyä takaisinpäin ja siinä onkin yhden kaislatupon edustalla tosi komea ahven parkissa, reippaasti yli puolenkilon kala. Meikäläinen keulassa ja vene lipuu hitaasti kohti ja atrain viistää veden pintaa, jännitys tiivistyy ja vain sekunttia aiemmin kuin aion lyödä takaa suhahtaa harppuunan nuoli, Tuomas päätti ottaa ahvenen, meni ainoastaan puolimetriä ohi ja kala katoaa pimeyteen...voihan vittu, mikä antikliimaksi. No sitten rupeaa jengi jo haukottelemaan siihen malliin, että vedetään kone käyntiin ja lähdetään yöpuulle.Väsynyttä jubailua jatkuu vielä puoli viiteen aamulla, ennenkuin sänky kutsuu ja jutut ovat mainioita tai sitten väsymys saa ukot nauramaan, mutta hauskaa tuntuu olevan koko rahan edestä, en muista milloin olen nauranut niin makeasti.
Aamu venähtää kymmeneen asti, ennenkuin kaikki ovat ylhäällä, aamupalat huiviin ja sitten alkaa siivoustalkoot, heittelemään ei tunnu kellään olevan intoa lähteä, mutta verkot lähdetään tuomaksen kanssa nostamaan. keli alkaa muuttua tuuliseksi ja aurinkokin menee pilveen, haukikeliä puskee, kun meillä on kotiinlähtö edessä. Verkoissa ei paljon muuta tunnu olevan, kuin silakkaa, kunnes pari isoa ahventa nousee veneeseen ja aivan yläpaulassa rannan tuntumassa on yksi nätti siika, silmäpuntari sanoo 600g.
Verkkojen selvitys ja veneen pakkaaminen, jonka jälkeen tuo niin kaunis korppoo jää taas taakse odottamaan keväänavausta.
Aivan perkeleen mukavaa oli, vaikkei kalastus enää olekaan niin intensiivistä, kuin ennen!
Kiitokset kaikille mukana olleille!!
kuvat:Eske ja canon 7D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti