Vierailija

Torstai! Melkoisen kova tuuli, vesisade, kylmä vesi ja taimenet. Siitä on torstai tehty.
Saimme Turkuun vieraaksi Inkoon raskaan kaliiperin sukelluskalastajan, K.Jaatisen. Päivällä ruokailun ja läpän heiton jälkeen, otimme alle Kimin rallimicran ja suuntasimme yökalaan. Olimme varautuneet kovaan tuuleen ja pakkasimme mukaan pilkkihaalarit. Jos ensimmäinen paikka olisi liian sotkuinen ja tuulen raiskaama, voisimme vaihtaa ns. lennosta sijaintia. Kiitos postin lakon, uudet lamput saivat vielä odottaa ja lähdimme sotimaan kuraisilla UK:lla "lightbringer" Jaatisen Tacticalia vastaa. Eivaan, sulassa sovussa liikuimme tasaisessa rintamassa kotvan aikaa kunnes Kim laukaisi harppuunan. Täydellinen kirkas 1,7kg taimen rantavedestä! Veljellinen juhla ja huuto. Taimen vyölle, harppuuna vireen ja Edu kärkeen. N.50m ensimmäisestä taimenesta Edu rikkoi muuten niin tasaisen aallon ja tuulen mekkalan harppuunan kilinällä. Täydellinen laukaus joka oli osunut taimenen rankaan! 1,5kg taimen juhlinnan jälkeen vyölle. Minä siirryin piikkipaikalle ja eipä hetkeäkään kun matalasta kääntyi minusta poispäin hieman tummempi mutta suuri taimen 2kg. Ne kymmenesosasekunnit jotka taimen vietti kylki minua kohti riittivät. Kiduskannan takaosaan laukaus ja taimen alkoi repiä siimaa kelalta. Näin osumakohdan joka oli todella hyvä joten otin rauhassa taimenen vyölle saattamisen. Verkkokalvoilleni palanut kuva taimenen silhuetista pyrähdyksen jälkeen leijumassa Kimin megavaloa vastaan on vieraillut unessani jo kerran. Jatkoimme vielä pitkän matkaa mutta taimenet loppuivat kuin seinään. 3 havaintoa ja 3 taimenta. Päätimme kävellä takaisin autolle ja kävellessä Edu kampitettiin toistuvasti avaruuden muukalaisten toimesta (Edun epäuskoinen ilme on näkemisen arvoinen).
Oli todella mukava saada Kim Turkuun sukeltamaan kanssamme ja nähdä kisojenkin ulkopuolella! Unity! Näin se sukelluskalastuspiireissä menee. Vinkit vaihtoon kotimatkalla ja jäbät pääsivät syömään sashimia ja Kim majoittui Edun residenssiin yöksi. Kettu kuittaa.

Ufotutkijat vasemmalta: Reppanen, Jaatinen, Saari

np:The Doors - Riders on The Storm

N

Tiimi toimii!

Buja!

Terve! Allekirjoittaneen blogi-immenkalvo on nyt puhkaistu. Eilen sunnuntaina lähdimme Edun kanssa yödyykille noin puoli 7 aikaan kun olimme saanet fixattua mun harppuunaan kelan. Sunnuntain fiilikset olivat hieman "hatarat" mutta kylmä vesi pyyhkisi sen kohta pois. Kova sumu hidastutti matkantekoa ja olimme kahdeksan aikaan vedessä. Kun pääsimme veteen oli tuuli miltein olematon. Näkyvyydet olivat mahtavat, hiljaisuus ja rauhallisuus tulvivat reseptoreihin. Jaoimme vanhan armeija taisteluparini kanssa etenemisen ns. vuoroihin, joka suoritettiin toisen ollessa välittömässä rannan läheisyydessä ja toinen tuli vieressä ulapan puolella. Hyvin hiljaista, silakoita ei juurikaan ollut, ei kampelaa, ei ahventa. Liian tyyntä.
Noin tunnin jälkeen tuuli oli hieman noussut ja meri alkoi elää. Edun rantaviivavuoro tuotti tulosta ja kuulin vasemmalta nuolen kalahduksen kiveen. Näin Edun valokeilan ja pimeydestä ui säikähtänyt ja isokokoinen taimen suoraan alitseni kadoten pimeyteen. Ohi. Pieni palaveri, ja vuoron vaihto.
Tästä noin 10 minuutin kuluttua näen aivan rannassa noin 30cm syvyydellä kalan, joka paniikissa törmäilee kiviin eikä pääse kiertämään kiviä mitään muuta kautta kuin suoraan minua kohti. Taimen tulee nopeasti vastaan ja ammun nuoleni taimenen oikean silmän läpi ns. varrastyyliin. Reilu kilon kala kalapiikkiin. Taas vuoronvaihto ja hetken kulutta Edun harppuuna laukeaa. Potkin parit potkut ja näin kun Edu koitti järjestää painiottelua taimenen kanssa. Jotain tapahtuu eikä taimen ole nuolessa enää kiinni. Edu menettää otteensa ja taimen pääsee karkuun. Pettymyksen huuto karahtaa ilmoille, ja samassa taimen yrittää vaihtaa painikaveria uimalla jo valmiiksi pelkotiloista kärsineen miehen maskia päin. Tunnen taimenen lähteneen vasemmalleni ja lähden perään. Hetken kulutta näen panikoituneen taimenen yrittävän karkuun kivien välistä mutta osuma saa sen pysähtymään aloilleen.
Nyt on tiimityöskentely tikissä! Kummallakin on nyt taimenet piikissä ja fiilis erittäin hyvä. Keli alkaa olla jo aika kova ja maininki on kovaa. Mutta silakoiden määrä ja koko muuttuvat radikaalisti isompaan, joten emme vielä luovuta. Hetken kulutta minun rantavuorolla satun katsomaan matalaan jossa näen ehkä yhden kivistä liikahtaneen. Nousen kivirinteen ylös ja osoitan kiveä. Isoin taimen minkä olen nähnyt. Taimen aikoo ponkaista karkuun mutta sitä ennen ammun hyvän osuman taimenen yläosaan. Helvetti pääsee irti. Päästän harppuunasta irti ja uin perään. Kaikki on hyvin sekavaa. PERKELE! nuoli makaa pohjassa tyhjänä... Pettymys on karmea, kunnes huomaan taimenen olevan siimassa vielä kiinni. Tätä seuraa järkyttävä monen minuutin häröily, joka sisältää taimenpainia, yritin myös vähän painia Edun kanssa, huutoa. En haluaisi myöntää, mutta ei mitään järkiperäistä toimintaa siihen asti, kunnes tajuan pyytää Edua ampumaan varmuuden vuoksi toisen kerran. Taimen käy välillä ilmassa ja rauhoittuu hetkiseksi. Pau! täydellinen laukaus selkärankaan ja taistelu on voitettu. Ennätystaimeneni (2,2kg).

Kylmästä ei ole tietoakaan vedessä on vietetty noin 1 tunti ja 45 minuuttia. Päätämme vielä jatkaa. Keli on muuttunut todella kovaksi, joten yhden taimenen spottauksen jälkeen käännymme taikaisin. Edu seivästää yhden taimen lisää itselleen joten luvut ovat 2 ja 2! Uskomatonta. Vitsailimme että vaihdamme vuoroa aina kalan jälkeen ja nyt voimme jopa tämän toteuttaa.
Pieni häröily tekee Edun selkään vekin josta virtaa vettä sisään joten liikumme agressiivista vauhtia kotiinpäin mentäessä. Ehkä pieni väsyminen jo paistaa suorituksissa, koska kotimatkalla molemmat missaamme hyvänkokoiset taimenet.
Näimme yhteensä yhdeksän taimenta! Täydellinen yö! Tiimipeli oli päivän avainsana ja tuotti tulosta. Kotimatka sujui levottomasti ja hitaasti sumun vuoksi. Over and Out.

np: Boards Of Canada - Pete Standing Alone

N

One Shot One Kill

Eilen pikapisto hoodeille Tompan kanssa. Kun päästiin veteen kaikki näytti lupaavalta, mutta puoli tuntia vedettyä huomattiin, että meininki oli hyvin hiljainen. Mestoilla ei ollut oikeen mitään kalaa ei edes pahemmin silakoita. Seuraavat puolituntia jaksoin tahkoa eteenpäin kunnes pohjan profiili muttui ja vesi kirkastui täysin. Siitä heti fiilikset että kohta nasahtaa. Pari minuuttia tästä minua kohti parin metrin päästä ui valtava hahmo joka säikähtää valoa ja kääntyy takaisin ja potkaisee itsensä liikkeelle. Käsi vapisten potkaisen itseni liikkeelle ja sihtaus kalaan ja tykki irti. Mylly alkoi, pieni tuntuma siimasta sormien välissä uin kalaa kohti, mutta aina kun se hävisi näkyvistä luulin sen päässen irti mutta se oli joka kerta ilmassa. Pienen painin jälkeen kala syliin, uinti rantaan, lopetus ja tuuletus.Kunnon koukkuleuka sylissäni ja painoa kalalla 3,34kg. Kala ei ollut krominen vaan ehtinyt ottaa jo väriä Mahtava fiilis. Illan ainoa jalo havainto. Tools of destruction: 75cm Omer Cayman HF kelalla + SeaTec double flopper.

Tokyo Shock Bojo Nikolaus!!

Terve!


Eilen tuli tehtyä jälleen yödyykki reissu taimenen perään. Tunnin vedimme näkemättä jalokaloja jonka jälkeen Nikke huutaa mulle "ei tääl mitään ole et koht vois kääntyä takaisin mut jatketaan viel vähän". Tuosta huudosta ehti kulua pari minuuttia ja Nikken sylissä makaa noin 1,3kg taimen, kaunis ja tanakka. Syksyn eka krominen torpeedo on saatu ja fiilis oli mahtava. Takana kolme reissua, joka reissulla on näkynyt yksi taimen mutteivät ole päätyneet nuoleen asti. Vesi on vielä 9 asteen paikkeilla joten vielä kun putoaa pari astetta niin sitten alkaa karkelot. Itse sain ammuttua yhden vajaan kiloisen mateen joka päätyy huomenna madekeittoon. Hieno reissu ja lisää tulossa.




Ei voi vedessä olla siistempi fiilis kun päässä soi tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=Z0XwOjSpdbc

korppoon syksy 2010

Meidän kalastusporukan perinteinen reissu korppooseen oli taas käsillä perjantaina 1.10. Merkittävästi on vuosien varrella kalareissujen luonne muuttunut, alkuun tykitettiin verenmaku suussa jerkeillä haukea, ensin tuli mukaan verkkokalastus ruokakalojen toivossa ja sittemmin sukelluskalastus. Viimeisimpänä tuulastus, joka on nykyään kaikkien mielestä se kohokohta.
Porukkakin on kasvanut, kun aluksi yhdellä veneellä mentiin Villen ja Tuomaksen kanssa, niin Eskekin on lunastanut paikkansa Team Puikkarissa ja myös Edu on tullut pysyvästi mukaan näihin kuvioihin, siitä minä olen mielissäni, ei tarvitse yksin lähteä sukeltelemaan.
Perjantai alkoi varsin rauhattomasti, matka kohti duunia ja olo oli kuin pikkupojalla jouluaamuna, lyhyt työvuoro edessä ja sitten kotiin lastaamaan tavarat autoon. Pääkaupunkiseudun sheriffit saapuivat meille paraisille siinä kahden aikoihin ja kättelyt halaukset ja kuulumisien vaihdot, sitten Eske ja Tuomas ottivat paikalle saapuneen Villen kyytiin ja matkasivat kohti korppoota. Minä koukkasin vielä Turun kautta ja plokkasin Edun kyytiin, sitten oli meilläkin nokka kohti syksyistä saaristoa.
Toinen vene otettiin Nauvosta mukaan ja saavuttiin Korppoon kärkeen, jossa lastattiin melkoinen määrä tavaraa Flipperiin. Siitä ei sitten enää ollutkaan kuin vartin ajomatka määränpäähän. Mökin lähivesillä tavattiin loppuosasto heittelemästä haukea, siellä ne istui paatissa ja veti tupakkia, lunki meininki, ei ollut kalaa tullut, mutta eipä näyttänyt olevan yritystäkään...vielä. Meillä oli kumpaisellakin Edun kanssa samat aatokset, tavarat paikoilleen ja märkäpuku päälle.
Ehti jo hämäräkin laskeutua ja lamput otettiin mukaan ja kohti erästä matalaa lahtea, paikanpäällä todettiin vesi hurjan kirkkaaksi ja itse lähdi koluamaan ympäristöä. Pikkukalaa oli runsaasti ja kolme vähän isompaa ahventa löytyi, ei kuitenkaan riittävän suuria. Huonolta näytti, lähdin takaisin kohti venettä, kun edestäni noin kolmen metrin päässä ui komea suutari, pikku herkuttelun jälkeen osuma ja kalatili auki.
Takaisin Veneeseen ja paikan vaihto, tällävälin iltahämärä olikin jo muuttunut säkkipimeäksi ja ajeltiin vene mökkirantaan ja siitä sitten veteen uudelleen.
Täytyy sanoa, että harvakseltaan näytti ahventakin olevan, mutta muutaman kellotin ja yksi oli oikein komea lähes nelisatanen.
Sauna odotti lämpimänä ja ei muutakuin muiden ukkojen seuraksi löylyttelemään. kello hiipi jo yhtätoista illalla, kun päästiin iltapalalle saunan jälkeen, perinteiseen tyyliin makkaraa ja lihapiirakoita einessalaattien kera. Seuraavaksi sitten lamput latauksesta ja atraimen kanssa koko jengi veneeseen, turvallisesti vesillä teemalla.
Lähdettiin koluamaan rantoja ja kukin halukas vuorollaan atraimen varressa, jonkin verran näkyi kaloja, suutaria, ahventa ja haukia, hauet olivat tosin niin säikkyinä, ettei päästy iskuetäisyydelle.
Sitten tapahtui mykistävä kokemus, meidän porukka on todella suulasta ja ensimmäisen kerran näin, kun kaikki istuivat turpa auki sanomatta sanaakaan... Eske oli keulassa kalaa kyttäämässä, kun totesi, että täytyy heittää vedet, eipä siinä mitään, porukka sytytteli tupakkia ja pisti tauoksi, kun keulasta laskeutui ison korston kinttu veneen ulkopuolelle, luultavasti kaikilla muillakin tuli sama lause mieleen kuin minulla, mitä vittua nyt tapahtuu... hetkeä myöhemmin Eske seisoi vedessä puoleen reiteen ja lorotteli, eihän tuossa mitään outoa olisi, ellei sällillä olisi ollut jalassa verkkarit ja normi kumisaappaat, koko porukka räjähti raikuvaan nauruun, oli kirkas vesi tehnyt tepposet.
kostea keulamies siirtyi sauvomis hommiin ja meikäläinen keihästäjän paikalle, muutamat lenkit tehtiin ja sitten mökille voimia keräämään seuraavaa päivää varten. Kellon ollessa kolme yöllä, olivat kaikki jo peiton alla ja suurin osa kuorsasi autuaasti.
Lauantai aamu valkeni ja kahdeksan pintaan oltiin kaikki jalkeilla, peilityyni meri ja pilvetön taivas eivät luvanneet kaikkein parasta haukikeliä, mutta ainakin olisi mukavaa istuskella paatissa. Perinteisiä hyväksi havaittuja syyspaikkoja koluamaan ja eipä aikaakaan, kun ensimmäiset tapahtumat saatiin, seurimoita ja tärppejä, muttei vielä ylös asti. Kalojen koko oli kerrassaan onneton, sain uhden tartutettua ja kalalla kokoa huimat 600g, Eske koukutti lippaan 900g hauen, eipä ainakaan ennätykset pääse rikkoontumaan tätä menoa. Sitten jätettiin syvät rakkolevä rannat ja päätettiin käydä kokeilemassa kaislikon sisällä olevia taskuja, sieltä tulikin näköhavaintoja runsaasti, mutta kovin olivat kalat pieniä, eikä oikein syönnilläkään. heitän sellaisen karvapallon, mikälie heittoperho, muutama kammen kierros ja mieletön mulahdus, kun luupää lyö ohi uistimesta, pysäytys ja hidas kelaus, mutta ei koita uudelleen prkl.
Lounastauolle mökille vie tie seuraavaksi ja perässä tulee toinen venekunta vatsat muristen, hiillostavaa tarkkailua, onko jätkien kasvoilta luettavissa hymy... ei ollut heilläkään helppoa ollut, ei kalan kalaa ylös, mutta muutamia kopautuksia ja näköhavaintoja. Edu oli saanut suspiin yhden oikein kunnon tällin, mutta oli sekin mennyt menojaan.
Lounaaksi chili con carne, kuten aina ennenkin ja hyväähän se oli, vatsat täynnä vääntäydytään takaisin rantaan ja punotaan uusia juonia iltapäivän karkeloihin. Kierrettiin samat paikat missä oli aiemmin tapahtumaa ja nippu muitakin mestoja päälle, mutta mikäli mahdollista iltapäivä oli aamupäivääkin heikompaa. neljän maissa mulla alkaa olla melkoinen uskonpuute ja se kun on tarttuvaa sorttia, niin aletaan siirtyä kohti tuttua rantaa.
Ville oli onnistunut hinaamaan veneeseen vajaa kakkosen hauen, ja sillä kärkipaikassa kiinni, mutta siinä onkin sitten kaikki kalat iltapäivän osalta.
Jääkaapista muutama viimeöinen saalisahven renssaukseen ja sumpustakin löytyy vielä kolme verkkoon aiemmin jäänyttä ahventa. Savu-uuni käryämään ja ahvenet suolaan.
Ahventen savustuessa lämmitellään saunaa valmiiksi, koska tänäiltana syödään ns. pitkän kaavan mukaan, niin täytyy olla aiemmin liikkeellä. Saunan lämmitessä heitetään Tuomaksen kanssa vielä tunnin lenkki hauen toivossa, mutta turhaan, ei mitään missään, liian kaunis sää taitaa olla, no savuahven suoraan pöntöstä sensijaan on kultaakin kalliimpaa ja maistuu kaikille.
Löylyt heitellään ja ryhdytään illallisen laittoon. Idea hienosta illallisesta mökkiolosuhteissa tuli, kun juteltiin ennen reissua Villen ja Tuomaksen kanssa siitä, että miksi helvetissä me syödään aina valmisruokaa vaikka Ville, Tuomas ja allekirjoittanut ovat kaikki ammatiltaan kokkeja...
Siispä tällä kertaa syötiin minun Edun avustuksella loihtima alkuruoka valikoima, joka piti sisällään: sushia, grillattua kampasimpukkaa, pieni katkarapucoctail, jokirapuja ja Edun tekemää lyyratartaria.
Tuomas oli Esken kanssa vastuussa pääruoasta joka oli Juottovasikan fileetä, salviavoita, maa-artisokkapyreetä ja shalotin kanssa paistettuja tatteja, oli muuten yksi parhaimmista ruuista, mitä minä olen koskaan syönyt. Ville hoiteli porukan suut makiaks ja tekikin sen taiten, tarjoamalla marja-hedelmäsalaatin jonka päälle oli poltettu sabayonkastike.
Vatsat täynnä sitten tuulastamaan...pitkää päivää tuntuu puskevan, sillä taas on kello sunnuntain puolella. Matalikkoa sahaamaan ja pientä haukea on siellä täällä, muttei toivoakaan päästä lähelle. Edu niittaa nätin ahvenen ja minä keihästän suutarin, aika kääntyä takaisinpäin ja siinä onkin yhden kaislatupon edustalla tosi komea ahven parkissa, reippaasti yli puolenkilon kala. Meikäläinen keulassa ja vene lipuu hitaasti kohti ja atrain viistää veden pintaa, jännitys tiivistyy ja vain sekunttia aiemmin kuin aion lyödä takaa suhahtaa harppuunan nuoli, Tuomas päätti ottaa ahvenen, meni ainoastaan puolimetriä ohi ja kala katoaa pimeyteen...voihan vittu, mikä antikliimaksi. No sitten rupeaa jengi jo haukottelemaan siihen malliin, että vedetään kone käyntiin ja lähdetään yöpuulle.
Väsynyttä jubailua jatkuu vielä puoli viiteen aamulla, ennenkuin sänky kutsuu ja jutut ovat mainioita tai sitten väsymys saa ukot nauramaan, mutta hauskaa tuntuu olevan koko rahan edestä, en muista milloin olen nauranut niin makeasti.
Aamu venähtää kymmeneen asti, ennenkuin kaikki ovat ylhäällä, aamupalat huiviin ja sitten alkaa siivoustalkoot, heittelemään ei tunnu kellään olevan intoa lähteä, mutta verkot lähdetään tuomaksen kanssa nostamaan. keli alkaa muuttua tuuliseksi ja aurinkokin menee pilveen, haukikeliä puskee, kun meillä on kotiinlähtö edessä. Verkoissa ei paljon muuta tunnu olevan, kuin silakkaa, kunnes pari isoa ahventa nousee veneeseen ja aivan yläpaulassa rannan tuntumassa on yksi nätti siika, silmäpuntari sanoo 600g.
Verkkojen selvitys ja veneen pakkaaminen, jonka jälkeen tuo niin kaunis korppoo jää taas taakse odottamaan keväänavausta.
Aivan perkeleen mukavaa oli, vaikkei kalastus enää olekaan niin intensiivistä, kuin ennen!
Kiitokset kaikille mukana olleille!!
kuvat:Eske ja canon 7D

pioneerityötä

Edun kanssa matkaan ja suuntana hiukan vieraammat vedet, mulle täysin uusi paikka ja E käynyt kerran aikaa sitten, joten tutkimusmatkailua pimeässä olisi siis luvassa.
Saavuttuamme perille, käpyttelyä rantsuun ja arvioimaan näkyvyyttä, maininkia oli mukavasti ja tietysti se oli työntänyt rannan ravinteita täyteen, joten päätös pikkupyssyn mukaan ottamisesta oli helppo.
Toiveikkain mielin veteen ja vesi tuntui omituisen lämpimältä, vaikka en ollut edes kussut housuihin...
Muutama kymmenen metriä rannasta ulos ja jo alkoi vesi selkiämään, pieniä ahvenia ja särkikaloja todella paljon ja etenimme verkkaisesti maininkien saattelemina. Ahventen koko alkoi kasvaa ja ensimmäiset osumat olivat tosiasia, mukavaa ja leppoisaa sukeltamista, kalat noin kolmessa metrissä. Tunti vierähti ja E ui ohi vyötäröllään jo melkoinen kokoelma raitapaitoja, mullakin jo puolenkymmentä. Piemeyden syvetessä alkoi kalaa löytyä matalammastakin, sukelsin kuitenkin sellaista jyrkän reunaa, kun vastaan ui rauhallisesti varsin komea ahven ja onnistuin sen ampumaan liikkeestä, kun sain sen käsiini, selvisi, että taisi olla uusi ennätysahven minulle(400g)ei jättiläinen, paitsi minun mittapuussani.
Pian sen jälkeen Edu napautti puolikiloisen ahvenen ja tuntui, että isoja kaloja olisi jokapuolella, olimme siis joulumaassa.
Saavuimme ennalta sovittuun kääntöpisteeseen ja minä suunnittelin jo takaisinpäin uimista, kun Edu huusi mua katsomaan, jumalauta kun saavuin ukon luo roikkui sen nuolessa parikiloinen KUHA...huh huh!! ISO käsi Edulle!! Varttia myöhemmin ampui vielä toisenkin kuhan, joka sekin mitallinen. Lahnaa ja haukea oli tarjolla aivan perkeleesti ja otinkin yhden hauen mukaan.
Lyhyt pyssy näytti jälleen kerran kyntensä ahvendyykillä, kyllä sillä nakuttaa melkoista tahtia kalaa ylös, kun lataaminen on niin nopeaa.
Tässä taas yksi kalareissu, joka painuu minun mieleeni ikuisiksi ajoiksi, aivan mahtavaa!!!

Siikahan se siinä...

Pitkänkaavan mukaan jurmossa viiden sukelluskalastajan voimin. Lähtö torstaiaamuna ja paluu sunnuntai-iltapäivällä, joten luvassa olisi huoletonta kalastusta riittämiin.
Valtaisan tavaramäärän saattelemina saavuimme vuokramökkiin ja osalla porukasta oli luvattoman kovat toiveet suurista kampelamääristä. Onneksi olin porukkaa jonkinverran jo etukäteen hillinnyt, sillä minusta kala tulisi olemaan tiukassa ja heti tulopäivän ensi sukellukset sekä saaren etelä ,että pohjoispuolelle kertoivat karua kieltään, ei yhtään kampelaa, muista kaloista puhumattakaan.Henkilökohtaisesti tää reissu oli mulle "mission siika" ja tarkoituksena oli sellainen ainakin nyt pimeässä saada. Kosiskelin jengiä yödyykille heti ekana iltana, mutta senverran oli porukasta mehut poissa, ettei kaveria löytynyt ja jätin sitten lopulta itsekin lähtemättä.
yödyykin sijasta laadittiin seuraavalle päivälle uutta sotasuunnitelmaa ja tarkoitus olisi tsekata muutama eri paikka läpi. Perjantai valkeni ja jalkapatikassa saarta kiertämään, pari paikkaa huusi tyhjää, mutta kolmannesta muutama pieni kampela löytyi ja havainto siika parvesta, mäkin näin jonkun hopean hohtoisen kalan, ja siiaksi sen tulkitsin ilman muuta, mutta ei saalista sen kummemmin, sain kuitenkin porukan innostumaan yödyykistä kyseisessä rannassa, kun kaloja siellä näytti olevan. Kelikin oli toisella puolella saarta mökin vieressä liian kova, varsinkin yökalastukseen, joten mökille pimeää odottelemaan....
Pimeän laskeutuessa patikoidessa sitten mestoille ja veteen, meikä astui ensimmäiseksi kampelan päälle, joka karkasi käsistä...prkl...fiilis kuitenkin nousi, kalaa, jes!!
lähdin Lassin kanssa koluamaan rantaa ja molempien keilaan osui pieni siika, joka tuli täysillä mun syliin, se oli mulla kädessä, kunnes karkasi, mietin itsekseni, että miten lähelle mun täytyy päästä, ennenkuin saan sen ensimmäisen. pari siikaa vilahteli lisää, mutta olin auttamatta liian hidas, jostain kantautui korviini huumaava voiton kiljaisu, Mikael oli ampunut siian, pienen, mutta SIIAN. Poimin pari kampelaa ja ahventa mukaan ja ammuin ohi yhdestä varsin järeästäkin ahvenesta. Yön saldoksi jäi muutama kampela, pari ahventa ja se siika, mutta peli oli selvä, homman nimi olisi yödyykki!
Lauantain aamulähdön yökalastajat skippasivat ja turhaanhan ne pojat siellä kävivät, poislukien Aleksin pieni piikkari. Mikaelin peli oli selvä, lamppu paskana ja lampun lainaajat vähissä, iltaa varten kuitenkin teippailtiin joku viritys Mikaelille, mutta se osoittautui sudeksi. Illan tullen samalle rantsulle ja voitte kuvitella, että oli fiilikset katossa, ainakin mulla, päätös oli tehty, viimeinen ilta, en katso kertaakaan pohjaan, enkä haaveile yhdestäkään ahvenesta, vaan silmät tiukasti väliveteen ja liipasin sormi herkässä!!
Eipä aikaakaan kun ensimmäiset hopeatorpeedot näyttäytyivät, mutta ammuin ohi, Vieressä Lassi pölläytti suomuja, ja viesti kertoi Teemun puolikiloisesta siiasta, tää on niin siistii, kyllä mä sen vielä ammun, ajattelin. Lassilla oli mukavasti kampelaa plakkarissa, komeitakin olivat ja joku ahven taisi myös piikissä roikkua, Teemu oli teloittanut n. 700g siian, ukolla siis kaksi ja mulle ei mitään...prkl...
Isot pojat on opettanu, ettei saa luovuttaa, kalahavainnotkin oli jääneet kolmeen pieneen siikaan, kun vaihdoin radikaalisti taktiikkaa ja lähdin siirtymään aivan toiseen suuntaan, löytyi sellanen 50*50 metriä alue, joka oli sellaisen höhhölevän peitossa ja sitten alkoi varsinainen näytös... Ensin tuli reipas puolikiloinen vastaan, seurasin, ammuin ja ohi, heti perään tuli kaksi pienempää suoraan kohti ja ohittivat mut molemmilta puolin kuin hävittäjät konsanaan. Sitten ui pieni taimen ohi ja heti perään oikein possu siika, ja pääsin pölläyttämään suomut, muttei jäänyt kiinni...harmi, se olis ollu komea! Kalaa tuli jatkuvalla syötöllä näkyviin ja sainpahan täräytettyä sen ensimmäisen, riemu oli rajaton, vaikka kala oli pieni! Pyssyn lataus ja pää veteen, samassa takaa vasemmalta ui pieni siika mun eteen ja löi siihen parkkiin ja kuulin kuiskauksen, ammu minut, minkä siinä kalamies muuta voi, kuin ottaa siian pois...ota siika pois, aikaakin oli jo kulunut parin tunnin päälle ja lähdin kohti rantaa, ennemmän olisi varmasti ollut saatavissa ja ellen olisi ollut niin täpinässä olisin varmasti saanut osumia ainakin kaksi lisää, mutta olin tyytyväinen ja todella onnellinen...
Mission siika completed!!!
yösushit rullailtiin ja juteltiin mukavia lähes aamuun asti, tehtiin kova työ, oivallettiin jotain ja saatiin ansaittu palkkio! Hieno kalareissu oli saanut arvoisensa päätöksen ja tuo värikäs Suomalaisten sukelluskalastajien joukko kolme uutta siikakerholaista!!
Paluumatkalla oli uupuneita, vähäsanaisia kalastajia, joiden huulilta oli kuitenkin hymy luettavissa...