8.5.2011

Sukelluskalastus vs. Perhokalastus


Päätin leikkimielisesti vertailla näitä kahta harrastamaani kalastuksen muotoa, kun siihen tarjoitui kuluneella viikolla oiva mahdollisuus. Otsikosta huolimatta tässä oli nyt perhomiehelle enemmänkin etua sukeltajasta, joten varsinainen vastakkain asettelu ei ole kuvaava tilanne, mutta näin mennään nyt!
Torstaina Edu ja Nikke lähtivät katsomaan tuon kyseisen lahden, sääli etten siihen lähtöön ehtinyt mukaan, mutta onneksi sain kattavasti infoa vedenalaisesta elämästä. Eli matalahko lahti, näkyvyys parin metrin luokkaa, parhammillaan kolme, lämpötila kusimatalassa kymmenen asteen luokkaa ja syvemmllä reilusti viileämpää. Kaloja oli paikalla ollut runsaasti, kokonaismäärä nähtyjen haukien osalta 50-60kpl, myös särkikaloja, eritoten lahnoja paljon alueella. Nikke törmäsi myös silmäpuntarilla n.3kg kuhaan. Lauantaina oli sitten minun ja Villen vuoro lähteä perhostagat ojossa samaan lahteen. Olin siis saanut Edulta kaiken kattavasti tietoon paikat, joissa oli jotain erikoista, kuten 8-10kg haukien asemapaikat ja reunat joissa kalaa oli selkeästi runsaammin.
Hyvinkin avarin mielin löntysteltiin eilen iltapäivällä kumiankat olalla rantaan ja laadittiin suunnitelmaa. Veden kirkkaus tosiaan oli positiivinen asia, saisipahan ainakin näköhavaintoja, jollei muuta. Ensimmäiselle spotille molskien ja paikalla oli iso lahnaparvi rannassa ja sitten perhoa veteen ensin kaislikkosyvennyksen keskustaa pommittaen ja reunoja kohti siirtyen. Ei niin mitään, mutta kolme pientä hauenpulikkaa kuitenkin näin. Tästä pieni siirtyminen seuraavaan uomaan ja kalliokapeikossa silmääni osuu hiukan vauraampi kurkku aivan rannan tuntumassa, olen jo ajanut ohi ja Villen ollessa paremmissa asemissa lennättään hän perhoa kalalle, perässä tulee, muttei tällää. Lähden siirtymään vauhdikkaammin kohti tosiapajia, etsimään sitä suurta, muttei kartassa olevat ruksit silti saa minua ja suurhaukea kohtaamaan. Yhdestä niemen nokasta seurailee kiloinen pulikka ja sitkeästi seuraakin, tulee aivan pinnassa ja parin metrin päähän renkaasta, nokka kiinni Hollow deceiverissä, mutta valtaisasta kiinnostuksesta huolimatta ei maistu.
Kun ei olleet isomukset omilla paikoillaan, lähden kohti pidempää reunaa, jossa oli ollut pari päivää aiemmin kalaa vierivieressä, heitän syvän reunaa sitkeästi, mutta turhaan. Pieni kutupurokin löytyi ja sen edusta aivan täynnä särkikalaa, kirkkaassa vedessä hetken ihailen luonnon näytelmää ja jätän kalat jatkamaan rauhassa lemmenpuuhiaan.
Villen ääni kantautuu aiemmin ohittamani niemen edustalta ja ukko on saanut ensimmäisen kalan, 1,5kg. Olin saavuttanut suunnittelemani kääntöpisteen ja lähdin polskuttelemaan takaisinpäin, pieni jalkojen lämmitys tauko otetaan luodolla, kunnes taas eteenpäin. Muutamat nurkat jätettiin tullessa koskematta, jotta olisi mielekkäämpää palata kalastaen niitä. Eräässä kohdassa kolme pientä luotoa jättää maukkaan matalikon väliinsä ja tuonne minun on perho saatava ajatellen, sinkoan jo siimaa ilmassa, nappiheitto aivan kiven viereen... pieni vajotus ja sitten siimaa rauhallisesti sisään...sydänpysähdys on lähellä kun perhoa lähestyy valtava kolmioaalto ja pettymyksen aalto taasen hautaa minut, aallon mennessä menojaan, jokatapauksessa nyt oli paremmankokoista haukea kyseessä.
Hetken kuluttua Villellä aivan vieressä hiukan painavampi tukistus ja irti, kovin varovaisia ovat.
Iltahämärän laskeutuessa ja kinttujen jäätyessä kierretään vielä viimeinen poukama, ennen maihinnousua, ei enää mitään tapahtumia, mutta näköhavaintoja sitäkin enemmän.
Hyvillä fiiliksillä talsitaan autolle ja pakataan romppeet kyytiin, hieno oli keli ja mukavaahan tuolla oli kellua, vaikkei kalantulo nyt aivan tyydyttänytkään.
Yhteenvetona voisi todeta, että kun tiedossa on vedenalaista faktaa, on yritys ja usko paljon kovemmalla tasolla, kuin mennessä muutoin kalaan. Tässä tapauksessa sukelluskalastaja vei homman nimiinsä 100-0, vaikkeivat Edu ja Nikke värjänneetkään lahtea verenpunaiseksi. Oli kuitenkin mielenkiintoista kokeilla tätä hommaa tästä näkökulmasta ja todeta, että sukelluskalastus on varsin tehokasta verrattuna esim. perhokalastukseen.
Viikon päästä otetaan sama uusiksi Korppoossa ja katsotaan miten siellä käy...

4.5.2011

Paskapöntön kansi


Eilen pitkästä aikaa päiväsukellus, ollut pahasti pimeä voittoista nuo meikäläisen saalistusreissut.
Ajatuksena oli mennä selaamaan kaislikoita ja siinä sivussa katsastaa kampelatilannetta. Aika pian tuli todettua, ettei tuon alueen kaislikoissa ollut mitään elämää ja homma kääntyi kampelan etsintään.
Mua ui vastaan yksi varsin nätin kokoinen, joka oli luultavasti edellä menevää Edua säikkyneenä lähtenyt liikkeelle, sen verta oli talven jäljiltä liipasin sormi jäässä, että menojaan meni, olis sen kyllä siitä saanut, jos olis ollut hereillä, seurasinkin jonkun matkaan, kunnes lätty spurttasi kauas pois.
Vesi oli huomattavan viileää, ja kihelmöi kasvoissa, fiilikset oli kuitenkin katossa ja näkyvyydet neljän metrin päälle pystyyn. Saavuttiin kääntöpisteelle ja vaihdettiin kuulumiset, Edulla oli piikissä pari kampelaa, joista toinen oikein mukava ruokakala. Matkalla kalstaja nosti reitiltä verkot ja kilonen siika tömähti veneeseen, joka tietysti herätti molemmissa ajatuksia.
Takaisin päin uidessa päätin selata vielä yhden pienen puskan vihernieriän toivossa, mutta tyhjyyttä huusi tuokin kaislikko. Sensijaan sillävälin kaveri kellotti kaislan ulkopuolelta metrin vedestä varsinaisen halibutin pienoismallin, komein koskaan näkemäni kampela täytti hurjat mitat 45cm ja 780g, huh huh!!!
Siitä sitten takaisin lähtöpisteeseen ihmettelemään paskapöntön kannen kokoista kalaa. Tunnelma oli katossa ja jalat umpijäässä, vähän kun kelit lämpenee, niin alkaa kampelaa olla mestoilla paremmin, mutta mainio kalareissu silti, vaikka kalattomaksi jälleen jäinkin.
kiitokset Edulle seurasta ja tollasia vaan sitten jäämereltä x10
Tomppa