tuollainen syntyi...
http://www.youtube.com/user/MrTomppa74#p/a/u/0/SlbGWyIEIkw
23.6.2010
21.6.2010
Raippaluoto
Vaasassa pienellä lomalla perheen kanssa ja mahtuipa siihen kalastustakin vähän mukaan.Laurin kanssa raippaluodossa ahventa jallittamassa tuli käytyä tänä iltana. Odotukset oli pilvissä, kun Laurin mukaan tuolla olisi kalaa ja paljon, kuitenkin pieni epäilys oli mielessäni, mutta tavattiin pelipaikalla viideltä, pikatutustuminen ja kamoja pukemaan. Meikä lähti pupillit raidallisina kohti oletettua spottia. Pari sukellusta ja heti näkyi pieniä ahvenia, ammuin muutamia, kun en tosiaan tajunnut, mitä tuleman piti.
Lähemmäs virtausta ja kyttäyksiä, joka sukelluksella aivan käsittämätön määrä ahvenia ja nyt alkoi olla kokoakin. Karvaimmat ohi ampumiset puolen kilon ahvenesta ja yhdestä vieläkin suuremmasta, mutta kuitenkin piikistä löytyi 33 ahventa, joista 25 oli syötävän kokoisia. Laurillakin oli komea nippu kalaa ja yksi isomuskin, arviolta puolikiloa tai vähän päälle. Ylivoimaisesti top 3 mun sukellusreissuista ikinä. Todella hienoa on se, että paikalliset kalamiehet ottavat mukaan reissuun ja neuvoo paikat. Näin tän pitääkin toimia. Tervetuloa Saaristomerelle, täältä löytyy vastavuoroisesti hyvät neuvot pohjoisen sotureille.
Senverran maistui tuo tämän iltainen ahvenmeininki, että ensi vuonna uudelleen.
16.6.2010
Napakymppi
Hangon jälkeen on varmaan itsekukin keräillyt romujaan niin henkisesti, kuin fyysisestikin, niin myös me. Siispä parin palauttavan päivän jälkeen oli aika lähteä vesille ilman kilpailumeininkejä.
Koko porukalla loistavat fiilikset ja mukava ilta tulossa, kuten niin usein muulloinkin. meikäläinen päätti panostaa uuden kameran käyttelyyn (jotta mulla olis joku selitys, jos jään ilman kalaa). Mielessä oli myös nakuttaa kelloon uudet lukemat, kun ei ole edes tuota kuutta metriä tullut rikottua. Jokatapauksessa perinteiseen tapaan saavuttiin rantsuun ja tarkoituksena oli pojilla kytätä ahventa ja kyllähän minäkin sitä ajattelin kokeilla, vaikka ovatkin vielä aika arkoja ja eivät taitaisi minun minuutin pohja-ajat oikein riittää. Siitä lähdettiin tuttua syrjää, ensin kampelaa etsien ja minä kävin tarkistamassa yhden pusikon, jos siellä olisi haukea tarjolla, eipä ollut, mutta lahna tarjoutui pelastamaan munat padasta, joten otin yhden uhrilahnan heti kärkeen. jätkät olivat jo kadonneet näköpiiristä ja seurasin hissunkissun ja annoin kameran laulaa, ei sitä koskaan tiedä, mitä tulee vastaan=).
Jonkun ajan kuluttua bongasin Nikken omisuisesta paikasta, rannan tuntumasta ja jonkinlainen tilanne näytti olevan päällä, suuntasin katsomaan, mitä oli mies saanut. Nokkakala ja oli näkynyt toinenkin, Nikkelle ensimmäinen laatuaan, kuvat, onnittelut ja matka jatkuu. Siinä välissä tallensin suuntoon uudet lukemat 7.8m, ei sekään nyt paljon ole, mutta pari metriä lisää ja olis se kymppikin mennyt, mutta hiljaa hyvä tulee.
Edu kävi juttusilla ja oli muutaman pannukarkean ahvenen löytänytkin, melkein kahden minuutin kyttäämisellä, ohhoh!! Pari kampelaa oli tullut myös ja lahnaa oli joka paikka täynnä, niitä oli satoja, ellei tuhansia.
Näkyvyys vaihteli melkoisesti ja virtauksiakin löytyi, kalakeli oli kohdallaan, mutta vielä oli vesi ahvenille turhan kylmää, joten paras sesonki antaa vielä odottaa itseään.
Lähdin suuntaamaan lähtöpisteeseen ja muutamia väijyjä tein matkalla ja tuntui jotenkin kotoisammalta makoilla viidessä metrissä, kun ennen, korvat toimi ja sukellus tuntui hyvältä, mainio fiilis.
Keskityin kameraan huolella, ja näin kampelan kameran näytöstä, no se päättyi minun tappiooni, sääli, olisi ollut komean kokoinen.
Rantauduin ja perässä tuli Nikke, jolla oli mukanaan kampela ja nokkakala sekä lahna. Pian saapui Edukin ja siitähän se riemu repesi, äijällä oli ankerias mukana, eikä mikään kastemato, vaan metrin kala SAIRASTA MEININKIÄ lisäksi löytyi kolme ahventa ja kampela.
Viisi kalalajia siis tälle reissulle, huonomminkin on mennyt, muutenkin äärimmäisen onnistunut setti kaikinpuolin.
Nyt tuli nollattua ja voi alkaa valmistautua Helsingin kisaan, itse en sinne tosin lähde, mutta tsemppiä Edu ja Nikke!!!'
Tossa pieni kooste meidän tyylistä viettää tiistai- iltaa, kyl tää hakkaa grillimakkaran ja kaljan sata - nolla!!!
Koko porukalla loistavat fiilikset ja mukava ilta tulossa, kuten niin usein muulloinkin. meikäläinen päätti panostaa uuden kameran käyttelyyn (jotta mulla olis joku selitys, jos jään ilman kalaa). Mielessä oli myös nakuttaa kelloon uudet lukemat, kun ei ole edes tuota kuutta metriä tullut rikottua. Jokatapauksessa perinteiseen tapaan saavuttiin rantsuun ja tarkoituksena oli pojilla kytätä ahventa ja kyllähän minäkin sitä ajattelin kokeilla, vaikka ovatkin vielä aika arkoja ja eivät taitaisi minun minuutin pohja-ajat oikein riittää. Siitä lähdettiin tuttua syrjää, ensin kampelaa etsien ja minä kävin tarkistamassa yhden pusikon, jos siellä olisi haukea tarjolla, eipä ollut, mutta lahna tarjoutui pelastamaan munat padasta, joten otin yhden uhrilahnan heti kärkeen. jätkät olivat jo kadonneet näköpiiristä ja seurasin hissunkissun ja annoin kameran laulaa, ei sitä koskaan tiedä, mitä tulee vastaan=).
Jonkun ajan kuluttua bongasin Nikken omisuisesta paikasta, rannan tuntumasta ja jonkinlainen tilanne näytti olevan päällä, suuntasin katsomaan, mitä oli mies saanut. Nokkakala ja oli näkynyt toinenkin, Nikkelle ensimmäinen laatuaan, kuvat, onnittelut ja matka jatkuu. Siinä välissä tallensin suuntoon uudet lukemat 7.8m, ei sekään nyt paljon ole, mutta pari metriä lisää ja olis se kymppikin mennyt, mutta hiljaa hyvä tulee.
Edu kävi juttusilla ja oli muutaman pannukarkean ahvenen löytänytkin, melkein kahden minuutin kyttäämisellä, ohhoh!! Pari kampelaa oli tullut myös ja lahnaa oli joka paikka täynnä, niitä oli satoja, ellei tuhansia.
Näkyvyys vaihteli melkoisesti ja virtauksiakin löytyi, kalakeli oli kohdallaan, mutta vielä oli vesi ahvenille turhan kylmää, joten paras sesonki antaa vielä odottaa itseään.
Lähdin suuntaamaan lähtöpisteeseen ja muutamia väijyjä tein matkalla ja tuntui jotenkin kotoisammalta makoilla viidessä metrissä, kun ennen, korvat toimi ja sukellus tuntui hyvältä, mainio fiilis.
Keskityin kameraan huolella, ja näin kampelan kameran näytöstä, no se päättyi minun tappiooni, sääli, olisi ollut komean kokoinen.
Rantauduin ja perässä tuli Nikke, jolla oli mukanaan kampela ja nokkakala sekä lahna. Pian saapui Edukin ja siitähän se riemu repesi, äijällä oli ankerias mukana, eikä mikään kastemato, vaan metrin kala SAIRASTA MEININKIÄ lisäksi löytyi kolme ahventa ja kampela.
Viisi kalalajia siis tälle reissulle, huonomminkin on mennyt, muutenkin äärimmäisen onnistunut setti kaikinpuolin.
Nyt tuli nollattua ja voi alkaa valmistautua Helsingin kisaan, itse en sinne tosin lähde, mutta tsemppiä Edu ja Nikke!!!'
Tossa pieni kooste meidän tyylistä viettää tiistai- iltaa, kyl tää hakkaa grillimakkaran ja kaljan sata - nolla!!!
12.6.2010
Hanko 2010 Dödörens cup
Vaikka sukelluskalastuksen osalta kilpailukausi alkoikin jo syksyllä kotkassa, niin dödis on kuitenkin se, joka tuntuu kisakauden avaukselta. kaikki kolme lähdettiin ottamaan osaa, Edu ja Nikke päivää aiemmin scauttaamaan ja minä saavuin paikalle lauantai aamuna oman seuran sällien kanssa. Odotukset oli kovat, kun pari viikkoa aiemmin itse löysin jo mukavasti kalaa ja Edu&Nikke olivat bonganneet perjantaina hyviä spotteja. Mutta kuinka ollakaan, niinkuin monesti käy, säänhaltija ottaa vastuuta paletin sekoittamisesta.
Tuuli oli 12-16m/s lounaasta, eli lähes päinvastaisesta suunnasta, kuin päivää aiemmin, joten kalat eivät taatusti olisi siellä, mi
ssä päivää paria ennemmin.Lähtösaarikin vaihtui kovan kelin vuoksi ja moni sai pikauusia taktiikkansa, meikäläinen meni veteen siitä, mistä sinne oli lyhin matka ja olo oli kuin omenalla pesukoneessa linkouksen aikaan, vaikka valitsin saaren tyynemmän puolen, oli keikutusta aivan riittämiin. kovasti tuli töitä tehtyä, pitkästi yli sata sukellusta 3-6m syvyyksiin, mutta tuloksetta. Kiersin mukavan lenkin ja palasin lähtöruutuun puhaltamaan hetkeksi, kun Edu pölähti paikalle, ei ollut helppoa tyrskyjen puolella, eikä kalaakaan mahdottoman paljon, sillä ukolla oli parin tunnin jälkeen plakkarissa pieni kampela ja iloinen yllätys, mitallinen silakka. Nikkeä en nähnyt ennenkuin punnituksessa ja ei ollut Nikken päivä, poiju oli karannut heti alkuunsa ja pitkää sylkeäkin oli tarvinnut keikutuksen ohessa heittää.
Kuitenkin onnistumisiakin nähtiin ja olipa joku saanut 15 kampelaa kasaan ja lunasti sillä kilpailun voiton. Pari komeaa piikkaria tuli myös ja oheisessa kuvassa edeltävän päivän saalista. Nokkakalaa ja siikaa.
Kaikenkaikkiaan todella hieno ja kokemisen arvoinen päivä, Nikkellä ja Edulla tietysti päällimmäisenä pieni pettymys, joka kääntynee voitoksi sekin... Toki olisin minäkin mieluusti edes sen yhden halunnut, ettei olisi tarvinnut rantautua tyhjin käsin, se kun on niin nöyryyttävää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)