Räpylöistä on kirjoitettu ja puhuttu paljon, mutta vieläkin enemmän on eriäviä mielipiteitä vapaasukeltajien keskuudessa. Räpylöiden ostokriteerit ovat yleensä se miltä ne näyttävät tai se, että
joku tuttu on niitä suositellut eikä se että miten ne sukeltaessa toimivat. Isot ja tunnetut valmistajat hyödyntävät tätä ostoskäyttäytymismallia joka samalla antaa valmistajalleen vapauden suureen katteeseen. Luotamme näihin tunnettuihin valmistajiin usein ymmärtämättä että uimme kiinnitettyinä vanerilevyihin pilaamalla oman tekniikan tai yksinkertaisesti käytämme liian paljon voimavaroja saavuttamatta pidempiä uintietäisyyksiä. Tässä artikkelissa tarkoitukseni on selventää mielipiteeni kyseisestä ongelmasta yksinkertaisessa järjestyksessä.
Räpylät
Räpylät ovat omalla tavallaan symbioosi lavan ja monon välillä, jonka tarkoituksena on tuottaa maksimaalinen työntövoima tai luoda hyödyllisen myötävaikutuksen sukeltajan liikkumiseen annettua voimaa vastaan. Räpylän pitää uida ja materiaalit jotka parhaiten toteuttavat tämän ovat tekstoliitti ja muut komposiitti materiaalit. Mielestäni optimaalisin kuormitus lavan ja jalkataskun välillä on 80%-20% tai 70%-30%.
Jalkataskut isä Gepettolta
Jalkataskujen pitää olla ehdottomasti valmistettu kunnon kumista, eikä sen ja muovin sekoituksesta kuten huomasin asian olevan BEUCHAT monoissa. OMER jalkataskut ovat kaikista yleisimmät tällä hetkellä, mutta niiden ostaminen on mennyt tänä päivänä arpapeliksi, joko saat virheettömän parin tai sitten kiinalaiselta isä Gepettolta jos käy huonompi tuuri. Pinocchio olisi tietenkin hyvin onnessaan näistäkin, mutta me joudumme ottamaan veitsen ja viimeistelemään ne itse. OMER on merkkinä ansainnut hyvin menestystä ja on tunnettu monien tuotteiden yhtenä parhaana valmistajana. Yhtenä esimerkkinä haluan ottaa esille heidän harppuunat jotka ovat todella onnistuneita kaikin puolin. Tämä saattaakin olla syy siihen miksi heillä on varaa heikompaan laatuun jalkataskujen valmistuksessa. Näistä paljon kokeneena ja oppineena päätimmekin vaihtaa omat jalkataskut H.Dessault merkkisiin joissa sivukiinnityksien paksuus suurenee jalkataskujen koon mukaan. Räpylä kooltaan 46 on tällöin jopa jäykempi kuin räpylä kooltaan 40 samoilla lavoilla.
Lavat
Lavat valmistetaan komposiitti materiaaleista: epoksi + lasikuitu(glass fiber) tai hiilikuitu(carbon fiber). Päätöspiste valmistuksessa on tyhjiöpakkaus. Kun lavat valmistetaan lasikuidusta ne liimataan kerroksittain, jotta lapa olisi yhdestä päästä pehmeä ja jäykempi toisesta. Tärkein ominaisuus näissä materiaaleissa on kuitenkin se, että niillä on palauttava liikevoima eli lapa yrittää palautua alkuperäiseen muotoonsa taipuessaan. Hiilikuidusta valmistetun lavan ominaisuudet sopivat tähän tarpeeseen paremmin sen pehmeän pään ansiosta, mikä antaa mahdollisuuden kevyempään ja sulavampaan potkuun. Tästä on hyötyä varsinkin sukelluskalastuksessa kun lähestytään saalista. Tarkoituksena on olla aiheuttamatta veden aaltoilua mikä voisi pelästyttää saaliin.
Otetaan vastapainoksi toinen esimerkki jossa haluan ottaa esille OMER millenium räpylät mallia runner ja ice. Muotoilultaan niiden lavat ovat pystysuunnaltaan aaltoilevia ja em. tarkoitukseen eivät ne ominaisuuksiltaan sovellu koska ne eivät kykene luomaan muotoilunsa takia jäykkyyden vaihtelua lavan alku- ja loppupäässä. Mielestäni aaltoileva muoto saattaa johtua valmistajan yrityksestä suojella räpylää halkeilemiselta ja muutenkin kestävyyden lisäämisen takia.
Kestävyys
Viiden vuoden aikana valmistamistani lavoista olen nähnyt ainoastaan yhden rikkoutuneen lavan joka on valmistettu komposiitti materiaalista. Kyseinen lapa oli haljennut ruuvikiinnityksen vierestä joten todennäköisesti se oli ruuvattu liian tiukalle. Komposiitti materiaalit poikkeavat muovista siten, että niiden ominaisuudet eivät muutu lämpötilavaihtelusta ja ne eivät muutu hauraammaksi pakkasellakaan.
Kanttaus
Kanttaus on tarpeellinen johtuen useammasta syystä. Ensinnäkin se keskittää vetoa ja suuntaa veden työntöä poispäin. Hyvin suunniteltu ja toteutettu kanttaus on tärkeä varsinkin silloin kun nostat uidessa jalkaa pintaa kohti. Tässä on tärkeää se kuinka nopeasti vesi pakenee lavan päältä tai toisin sanoen kuinka nopeasti kanttaus ohjaa sen pois. Lavan takaosan kanttauksen kuuluisi olla matalampi kuin etuosan jolloin lapa pääsee palautumaan nopeammin muotoonsa ja työntää sinua eteenpäin. Tässä helpottuu myöskin jalan nostaminen eikä uinti tunnu siltä kuin uisi suossa. Esimerkkinä voidaan pitää C4 lapaa jossa kanttaus ei mene lavan reunalla ja kanttaus on sekä liian korkea ja tasapaksu sekä etu- että takapuolelta. Tämä aiheuttaa sen että näillä lavoilla on raskaampi uida ja tuntuu siltä kuin ne eläisivät omaa elämää.
Pituus
Eri tarkoitukseen tarvitaan erilaisia pituuksia. Jos puhutaan sukellustekniikasta, jossa räpylöiden liikerata on noin metri niin tähän tarkoitukseen tarvitaan lavat pituudeltaan 75-85cm, mutta jos tarkoituksena on uida pinnalla ja tässä liikerata on 50-70cm niin pidemmät lavat eivät ehdi työntää vettä pois. Pinnalla liikkumiseen soveltuu paremmin lavat pituudelta 60-70cm jäykemmällä päällä. Leveyttä pidemmillä lavoilla saisi olla 20cm ja lyhyemmillä 22cm mikä tasapainottaa niiden toimintaa ja antaa niille mahdollisuuden sukeltaa melkein samoihin syvyksiin kuin pidemmillä lavoilla. Jos suositte liikkua pinnan päällä nopeasti ja liikkua kaislikoissa niin paras vaihtoehto on tietenkin lyhyemmät lavat.
Esimerkiksi noin 90% suomalaisista sukelluskalastajista käyttävät kilpailuissa lyhyitä räpylöitä ja he uivatkin pitkiä etäisyyksiä saarten välillä. Lyhyistä räpylöistä huolimatta sukelluksien syvyys heillä vaihtelee 12-15 metriin.
Jäykkyys
Räpylöiden jäykkyydestä on kiistelty sukelluskalastajien ja vapaasukeltajien keskuudessa aina. Heti
alkuun haluan selventää, että termit ”hard”, ”medium” ja ”soft” ovat subjektiivisia käsitteitä eikä niitä voida tarkkaan mitata. Eikä niistä ole mitään yhteistä standardia. Se mikä on portugalilaisen mielestä pehmeä niin italialaiselle se on jo taas jäykkä. Kalastajien paino vaihtelee 60-120kg välillä, mutta se ei tarkoita, että 120kg painava henkilö tarvitsisi 60kg(60x2=120) painavaan henkilöön verrattuna kaksinkertaisen jäykkyyden, jotta hän voisi saavuttaa samanlaisen nopeuden tai paremmin sanottuna saman hyödyn. Suuremman painoluokan sukeltajan tarvitsee lisätä ainoastaan 20-30% jäykkyyttä.
Esim.
Valmistetaan uuden tyyppiset räpylät tunnetulle urheilijalle joka tekee niillä uuden ennätyksen. Tämän jälkeen nämä räpylät saapuvat tuotantolinjalta markkinoille. Erona on se, että kyseinen sukeltaja tietää millaiset ominaisuudet hänelle parhaiten sopii ja räpylätkin ovat sen mukaiset. Me taas emme osta ominaisuuksia vaan useimmiten niihin liittyvän brändin tai ulkonäön takia.
Testeissä tämän tyyppiset räpylät 25m etäisyydellä vaativat 32 vetoa, jotta päästäisiin vertailukohteen kanssa samaan aikaan. Hyvin toimivat räpylät vaativat enintään 21-24 vetoa uimarista riippuen.
Parhaiten tarvittavat ominaisuudet selviävät kokeilemalla 25m altaassa laskemalla vedot ja ajan. Jos lavat ovat liian pehmeät niin vetoja syntyy normaalia enemmän ja jos ne ovat liian jäykät niin huomaa käyttäneensä enemmän voimavaroja vaikka vetojen määrä olisi sama kuin normaalisti. Liian jäykät räpylät pistävät uimarin koukistamaan jalkojaan mikä pilaa oikean tekniikan välittömästi. Testaaminen tuleekin tapahtua sellaisen henkilön toimesta jolla on kokemusta ja tietoa asiasta. Yleensä ongelmat johtuvat siitä, että valitaan liian jäykät räpylät ja uidaan useita tunteja jolloin tekniikka ja voimavarat kärsivät.
90% puolesta ja 90% vastaan
Ennen olin itse lavan taittoa vastaan, koska koko räpylän pitäisi olla alusta loppuun suora. Mutta koska jalkaterä ei taivu täysin suoraksi tarvitaan räpylässä hieman taittoa, jotta saadaan ne mahdollisimman suoraksi kun niillä uidaan. Huono puoli taitossa on palautuvan liikkeen heikkeneminen. Tämä onkin suuri miinus joka nollaa monet plussat. Voimme kuitenkin ajatella asiaa eri näkökulmasta: pinnalla uidessa palautuvaa liikettä ei paljon tapahdu syystä, että käytämme enemmän polvesta lähtevää liikettä ja silloin on hankalaa pitää jalkaterää koko ajan suoristettuna – se ei ole luonnollista.
Kuinka paljon taitto auttaa on jokaisen oma mielipide käyttötarkoituksen mukaan. Esimerkkinä Cressi Gara 3000 räpylöiden ”viiksien” alaosa on huomattavasti paksumpi kuin yläosa ja sekään ei edesauta palautuvaa liikettä aiheuttaen liian suurta vastusta siihen. Osallistuin aikanaan italialaiselle Apnea Academyn Freediving kurssille ja 40 henkilöstä ainoastaan Pelizzari käytti tämänlaisia räpylöitä, muille ei todennäköisesti vaan sellaisesta maksettu.
Miksi siis hiilikuitu on halvempaa kuin muovi?
Olemme saaneet kaikessa hiljaisuudessa testailla materiaaleja ja kehittää lapoja yhteistyössä Leaderfinssin kanssa. Meillä on ollut tähän hyvin vapaat kädet sekä apuna ihmisiä jotka ovat testanneet lapojamme ja antaneet palautetta sekä auttaneet kehitystyössä. Meidän ei ole myöskään tarvinnut uhrata varoja mainostamiseen. Komposiitista valmistetut lavat kestävät paljon kauemmin eivätkä väsy yhtä helposti kuin muovi, joten on halvempaa ostaa kerralla hyvät ja kestävät lavat kuin uusia muovisia tasaisin väliajoin.
hiilikuitulavat Freediving Edition 95€
lasikuitulavat Freediving Edition 65€
Gennadi Kovalenko
