16.11.2010

Apina putosi niskasta...

Koppasin Taimen-maskotin kyytiin puoli viideltä ja merta päin kävi tie ja sattuipa matkalla tuttujakin näkymään, pysähdyttiin tien varteen Peten kanssa juttelemaan mukavia, kalaan oli tuo yksinäinen soturikin menossa.
paikanpäällä meri kohisi lupaavasti ja mulla oli toiveikas fiilinki, pehmeänä seniori harrastajana käppäilin rauhattomana kotona puettu puku päällä ja odottelin Edun pukeutumista kumipukuun.
Rantaa lähdettiin etenemään normimeiningillä ja sain vetovastuun, ilmeisesti taimenettoman syksyn johdosta. Alta minuutin ui ensimmäinen pieni taimen suoraan kohti, mutta oli liian pieni, joten jatkakoon, ajattelin.
Vaihdeltiin keulavuoroja ja keliä piisasi, oven kokoinen aalto oli vähän väliä viejän roolissa, mutta matkan taittuessa, kalojakin näkyi harvakseltaan, kovin olivat vaan pieniä.
Olin jäänyt Edusta jonkin matkaa, kun ihastelin kaunista laakeaa kalliota, kun yhtäkkiä keilaan osui jotain muuta kuin silakka, ehdin todeta, että sehän siika, kun Kalakaveri tuli noin kahtasataa siian perässä, todella hauska tilanne, jota valitettavasti on mahdoton sanoiksi muotoilla. Muutamaa sekunttia myöhemmin kuului iloinen kilahdus ja siikahan se siinä, ei järin suuri, mutta siika kuitenkin!!
Tämän episodin seurauksena ajauduin taas kärkimieheksi eikä aikaakaan, kun tuli ensimmäinen kalan kokoinen taimen vastaan ja takuuvarma laukaus pään taakse, yeeesshhh! ei ollut riemulla rajaa, kun kala oli taltutettu.
Tästä taasen vartin kuluttua Edu bongaa rantamatalasta viiden kalan parven ja tyytyy jostain syystä ihailemaan ensimmäisinä tulevia, kuinka ollakaan joukon jatkona tulee kolmen kilon possu, mutta harmittavasti jatkaa tuo isomus matkaansa ohi ammutun kudin jälkeen.
Seuraavaksi tulee minua vastaan saman kokoluokan tumma kala koukkunokkineen, mutta yritän aivan liian kaukaa ja ohi, sinne ne isot jäi jatkamaan matkaansa.
Takaisin uidessa ei juurikaan kalaa enää näkynyt ja keli alkoi koventua entisestään.
Kaikenkaikkiaan 10 taimenta ja 1 siika näkyi, kummallekin mitallinen taimen kotiin viemisiksi ja Edulle lisäksi siika.
Helmi reissu ja oli mukavaa saada vihdoin se taimen monien epäonnistumisten jälkeen.eipä tästä kalamiehen iltapala enää paljon parane...

6.11.2010

aapoa etsimässä...


Tämän syksyn osalta on jäänyt taimenet vielä vesiin uimaan, yksi on vastaan tullut, muttei tahtonut mukaan. Sensijaan ahventa on tykitetty huolella.
Ollaan pyöritty Teemun, Lassin ja Miksun kanssa paraisilla ja löydetty toinen toistaan parempia ahvenpaikkoja.
Eihän tuo nyt kamalasti haastetta anna ahvenen ampuminen pimeässä, mutta syystä tai toisesta se kiehtoo mua äärimmäisen paljon.
Lämmin syksy on pitänyt veden lämmöt kurissa, mutta kuitenkin kirkasta vettä löytyy uskomattomista paikoista ja se mahdollistaa pääsyn aivan räävittömille ahvenpaikoille.
Puolenkilon rajaa on kolkuteltu monta kertaa ja ylikin on mennyt. Joka jamppa on päässyt niputtamaan komeita pulskia raitapaitoja.
Hulppeat 810 grammaa on meikäläisellä ennätys, mutta paikat joissa viimeksi ollaan käyty, ovat antaneet ymmärtää, ettei tuo lukema ole ole todellakaan rikkomaton. Jos muutaman kymmenen metrin rantakaistaleelta löytyy vinoparkista kolme puolenkilon ahventa, joista yksi oli vieläkin vauraampi, niin näillä mestoilla on taatusti myös todellisia jättiläisiä!!
Saa nähdä miten pitkään malttavat aapot vielä rannoilla viihtyä?
Ahvenkausi ei ainakaan minun osaltani ole vielä ohitse, vaikka taimentakin kaiketi tarjolla olisi, jos näkisi vaivaa ja ajaisi pitkiä matkoja...
Sen verran nirsoksi kuitenkin on aika kasvaa, ettei alta 300g kalat enää nuolesta saa.
Tomppa ja kasisatku

5.11.2010

Vierailija




Torstai! Melkoisen kova tuuli, vesisade, kylmä vesi ja taimenet. Siitä on torstai tehty.
Saimme Turkuun vieraaksi Inkoon raskaan kaliiperin sukelluskalastajan, K.Jaatisen. Päivällä ruokailun ja läpän heiton jälkeen, otimme alle Kimin rallimicran ja suuntasimme yökalaan. Olimme varautuneet kovaan tuuleen ja pakkasimme mukaan pilkkihaalarit. Jos ensimmäinen paikka olisi liian sotkuinen ja tuulen raiskaama, voisimme vaihtaa ns. lennosta sijaintia. Kiitos postin lakon, uudet lamput saivat vielä odottaa ja lähdimme sotimaan kuraisilla UK:lla "lightbringer" Jaatisen Tacticalia vastaa. Eivaan, sulassa sovussa liikuimme tasaisessa rintamassa kotvan aikaa kunnes Kim laukaisi harppuunan. Täydellinen kirkas 1,7kg taimen rantavedestä! Veljellinen juhla ja huuto. Taimen vyölle, harppuuna vireen ja Edu kärkeen. N.50m ensimmäisestä taimenesta Edu rikkoi muuten niin tasaisen aallon ja tuulen mekkalan harppuunan kilinällä. Täydellinen laukaus joka oli osunut taimenen rankaan! 1,5kg taimen juhlinnan jälkeen vyölle. Minä siirryin piikkipaikalle ja eipä hetkeäkään kun matalasta kääntyi minusta poispäin hieman tummempi mutta suuri taimen 2kg. Ne kymmenesosasekunnit jotka taimen vietti kylki minua kohti riittivät. Kiduskannan takaosaan laukaus ja taimen alkoi repiä siimaa kelalta. Näin osumakohdan joka oli todella hyvä joten otin rauhassa taimenen vyölle saattamisen. Verkkokalvoilleni palanut kuva taimenen silhuetista pyrähdyksen jälkeen leijumassa Kimin megavaloa vastaan on vieraillut unessani jo kerran. Jatkoimme vielä pitkän matkaa mutta taimenet loppuivat kuin seinään. 3 havaintoa ja 3 taimenta. Päätimme kävellä takaisin autolle ja kävellessä Edu kampitettiin toistuvasti avaruuden muukalaisten toimesta (Edun epäuskoinen ilme on näkemisen arvoinen).
Oli todella mukava saada Kim Turkuun sukeltamaan kanssamme ja nähdä kisojenkin ulkopuolella! Unity! Näin se sukelluskalastuspiireissä menee. Vinkit vaihtoon kotimatkalla ja jäbät pääsivät syömään sashimia ja Kim majoittui Edun residenssiin yöksi. Kettu kuittaa.


Ufotutkijat vasemmalta: Reppanen, Jaatinen, Saari

np:The Doors - Riders on The Storm

N