Apina putosi niskasta...

Koppasin Taimen-maskotin kyytiin puoli viideltä ja merta päin kävi tie ja sattuipa matkalla tuttujakin näkymään, pysähdyttiin tien varteen Peten kanssa juttelemaan mukavia, kalaan oli tuo yksinäinen soturikin menossa.
paikanpäällä meri kohisi lupaavasti ja mulla oli toiveikas fiilinki, pehmeänä seniori harrastajana käppäilin rauhattomana kotona puettu puku päällä ja odottelin Edun pukeutumista kumipukuun.
Rantaa lähdettiin etenemään normimeiningillä ja sain vetovastuun, ilmeisesti taimenettoman syksyn johdosta. Alta minuutin ui ensimmäinen pieni taimen suoraan kohti, mutta oli liian pieni, joten jatkakoon, ajattelin.
Vaihdeltiin keulavuoroja ja keliä piisasi, oven kokoinen aalto oli vähän väliä viejän roolissa, mutta matkan taittuessa, kalojakin näkyi harvakseltaan, kovin olivat vaan pieniä.
Olin jäänyt Edusta jonkin matkaa, kun ihastelin kaunista laakeaa kalliota, kun yhtäkkiä keilaan osui jotain muuta kuin silakka, ehdin todeta, että sehän siika, kun Kalakaveri tuli noin kahtasataa siian perässä, todella hauska tilanne, jota valitettavasti on mahdoton sanoiksi muotoilla. Muutamaa sekunttia myöhemmin kuului iloinen kilahdus ja siikahan se siinä, ei järin suuri, mutta siika kuitenkin!!
Tämän episodin seurauksena ajauduin taas kärkimieheksi eikä aikaakaan, kun tuli ensimmäinen kalan kokoinen taimen vastaan ja takuuvarma laukaus pään taakse, yeeesshhh! ei ollut riemulla rajaa, kun kala oli taltutettu.
Tästä taasen vartin kuluttua Edu bongaa rantamatalasta viiden kalan parven ja tyytyy jostain syystä ihailemaan ensimmäisinä tulevia, kuinka ollakaan joukon jatkona tulee kolmen kilon possu, mutta harmittavasti jatkaa tuo isomus matkaansa ohi ammutun kudin jälkeen.
Seuraavaksi tulee minua vastaan saman kokoluokan tumma kala koukkunokkineen, mutta yritän aivan liian kaukaa ja ohi, sinne ne isot jäi jatkamaan matkaansa.
Takaisin uidessa ei juurikaan kalaa enää näkynyt ja keli alkoi koventua entisestään.
Kaikenkaikkiaan 10 taimenta ja 1 siika näkyi, kummallekin mitallinen taimen kotiin viemisiksi ja Edulle lisäksi siika.
Helmi reissu ja oli mukavaa saada vihdoin se taimen monien epäonnistumisten jälkeen.eipä tästä kalamiehen iltapala enää paljon parane...

aapoa etsimässä...

Tämän syksyn osalta on jäänyt taimenet vielä vesiin uimaan, yksi on vastaan tullut, muttei tahtonut mukaan. Sensijaan ahventa on tykitetty huolella.
Ollaan pyöritty Teemun, Lassin ja Miksun kanssa paraisilla ja löydetty toinen toistaan parempia ahvenpaikkoja.
Eihän tuo nyt kamalasti haastetta anna ahvenen ampuminen pimeässä, mutta syystä tai toisesta se kiehtoo mua äärimmäisen paljon.
Lämmin syksy on pitänyt veden lämmöt kurissa, mutta kuitenkin kirkasta vettä löytyy uskomattomista paikoista ja se mahdollistaa pääsyn aivan räävittömille ahvenpaikoille.
Puolenkilon rajaa on kolkuteltu monta kertaa ja ylikin on mennyt. Joka jamppa on päässyt niputtamaan komeita pulskia raitapaitoja.
Hulppeat 810 grammaa on meikäläisellä ennätys, mutta paikat joissa viimeksi ollaan käyty, ovat antaneet ymmärtää, ettei tuo lukema ole ole todellakaan rikkomaton. Jos muutaman kymmenen metrin rantakaistaleelta löytyy vinoparkista kolme puolenkilon ahventa, joista yksi oli vieläkin vauraampi, niin näillä mestoilla on taatusti myös todellisia jättiläisiä!!
Saa nähdä miten pitkään malttavat aapot vielä rannoilla viihtyä?
Ahvenkausi ei ainakaan minun osaltani ole vielä ohitse, vaikka taimentakin kaiketi tarjolla olisi, jos näkisi vaivaa ja ajaisi pitkiä matkoja...
Sen verran nirsoksi kuitenkin on aika kasvaa, ettei alta 300g kalat enää nuolesta saa.
Tomppa ja kasisatku

Vierailija

Torstai! Melkoisen kova tuuli, vesisade, kylmä vesi ja taimenet. Siitä on torstai tehty.
Saimme Turkuun vieraaksi Inkoon raskaan kaliiperin sukelluskalastajan, K.Jaatisen. Päivällä ruokailun ja läpän heiton jälkeen, otimme alle Kimin rallimicran ja suuntasimme yökalaan. Olimme varautuneet kovaan tuuleen ja pakkasimme mukaan pilkkihaalarit. Jos ensimmäinen paikka olisi liian sotkuinen ja tuulen raiskaama, voisimme vaihtaa ns. lennosta sijaintia. Kiitos postin lakon, uudet lamput saivat vielä odottaa ja lähdimme sotimaan kuraisilla UK:lla "lightbringer" Jaatisen Tacticalia vastaa. Eivaan, sulassa sovussa liikuimme tasaisessa rintamassa kotvan aikaa kunnes Kim laukaisi harppuunan. Täydellinen kirkas 1,7kg taimen rantavedestä! Veljellinen juhla ja huuto. Taimen vyölle, harppuuna vireen ja Edu kärkeen. N.50m ensimmäisestä taimenesta Edu rikkoi muuten niin tasaisen aallon ja tuulen mekkalan harppuunan kilinällä. Täydellinen laukaus joka oli osunut taimenen rankaan! 1,5kg taimen juhlinnan jälkeen vyölle. Minä siirryin piikkipaikalle ja eipä hetkeäkään kun matalasta kääntyi minusta poispäin hieman tummempi mutta suuri taimen 2kg. Ne kymmenesosasekunnit jotka taimen vietti kylki minua kohti riittivät. Kiduskannan takaosaan laukaus ja taimen alkoi repiä siimaa kelalta. Näin osumakohdan joka oli todella hyvä joten otin rauhassa taimenen vyölle saattamisen. Verkkokalvoilleni palanut kuva taimenen silhuetista pyrähdyksen jälkeen leijumassa Kimin megavaloa vastaan on vieraillut unessani jo kerran. Jatkoimme vielä pitkän matkaa mutta taimenet loppuivat kuin seinään. 3 havaintoa ja 3 taimenta. Päätimme kävellä takaisin autolle ja kävellessä Edu kampitettiin toistuvasti avaruuden muukalaisten toimesta (Edun epäuskoinen ilme on näkemisen arvoinen).
Oli todella mukava saada Kim Turkuun sukeltamaan kanssamme ja nähdä kisojenkin ulkopuolella! Unity! Näin se sukelluskalastuspiireissä menee. Vinkit vaihtoon kotimatkalla ja jäbät pääsivät syömään sashimia ja Kim majoittui Edun residenssiin yöksi. Kettu kuittaa.

Ufotutkijat vasemmalta: Reppanen, Jaatinen, Saari

np:The Doors - Riders on The Storm

N

Tiimi toimii!

Buja!

Terve! Allekirjoittaneen blogi-immenkalvo on nyt puhkaistu. Eilen sunnuntaina lähdimme Edun kanssa yödyykille noin puoli 7 aikaan kun olimme saanet fixattua mun harppuunaan kelan. Sunnuntain fiilikset olivat hieman "hatarat" mutta kylmä vesi pyyhkisi sen kohta pois. Kova sumu hidastutti matkantekoa ja olimme kahdeksan aikaan vedessä. Kun pääsimme veteen oli tuuli miltein olematon. Näkyvyydet olivat mahtavat, hiljaisuus ja rauhallisuus tulvivat reseptoreihin. Jaoimme vanhan armeija taisteluparini kanssa etenemisen ns. vuoroihin, joka suoritettiin toisen ollessa välittömässä rannan läheisyydessä ja toinen tuli vieressä ulapan puolella. Hyvin hiljaista, silakoita ei juurikaan ollut, ei kampelaa, ei ahventa. Liian tyyntä.
Noin tunnin jälkeen tuuli oli hieman noussut ja meri alkoi elää. Edun rantaviivavuoro tuotti tulosta ja kuulin vasemmalta nuolen kalahduksen kiveen. Näin Edun valokeilan ja pimeydestä ui säikähtänyt ja isokokoinen taimen suoraan alitseni kadoten pimeyteen. Ohi. Pieni palaveri, ja vuoron vaihto.
Tästä noin 10 minuutin kuluttua näen aivan rannassa noin 30cm syvyydellä kalan, joka paniikissa törmäilee kiviin eikä pääse kiertämään kiviä mitään muuta kautta kuin suoraan minua kohti. Taimen tulee nopeasti vastaan ja ammun nuoleni taimenen oikean silmän läpi ns. varrastyyliin. Reilu kilon kala kalapiikkiin. Taas vuoronvaihto ja hetken kulutta Edun harppuuna laukeaa. Potkin parit potkut ja näin kun Edu koitti järjestää painiottelua taimenen kanssa. Jotain tapahtuu eikä taimen ole nuolessa enää kiinni. Edu menettää otteensa ja taimen pääsee karkuun. Pettymyksen huuto karahtaa ilmoille, ja samassa taimen yrittää vaihtaa painikaveria uimalla jo valmiiksi pelkotiloista kärsineen miehen maskia päin. Tunnen taimenen lähteneen vasemmalleni ja lähden perään. Hetken kulutta näen panikoituneen taimenen yrittävän karkuun kivien välistä mutta osuma saa sen pysähtymään aloilleen.
Nyt on tiimityöskentely tikissä! Kummallakin on nyt taimenet piikissä ja fiilis erittäin hyvä. Keli alkaa olla jo aika kova ja maininki on kovaa. Mutta silakoiden määrä ja koko muuttuvat radikaalisti isompaan, joten emme vielä luovuta. Hetken kulutta minun rantavuorolla satun katsomaan matalaan jossa näen ehkä yhden kivistä liikahtaneen. Nousen kivirinteen ylös ja osoitan kiveä. Isoin taimen minkä olen nähnyt. Taimen aikoo ponkaista karkuun mutta sitä ennen ammun hyvän osuman taimenen yläosaan. Helvetti pääsee irti. Päästän harppuunasta irti ja uin perään. Kaikki on hyvin sekavaa. PERKELE! nuoli makaa pohjassa tyhjänä... Pettymys on karmea, kunnes huomaan taimenen olevan siimassa vielä kiinni. Tätä seuraa järkyttävä monen minuutin häröily, joka sisältää taimenpainia, yritin myös vähän painia Edun kanssa, huutoa. En haluaisi myöntää, mutta ei mitään järkiperäistä toimintaa siihen asti, kunnes tajuan pyytää Edua ampumaan varmuuden vuoksi toisen kerran. Taimen käy välillä ilmassa ja rauhoittuu hetkiseksi. Pau! täydellinen laukaus selkärankaan ja taistelu on voitettu. Ennätystaimeneni (2,2kg).

Kylmästä ei ole tietoakaan vedessä on vietetty noin 1 tunti ja 45 minuuttia. Päätämme vielä jatkaa. Keli on muuttunut todella kovaksi, joten yhden taimenen spottauksen jälkeen käännymme taikaisin. Edu seivästää yhden taimen lisää itselleen joten luvut ovat 2 ja 2! Uskomatonta. Vitsailimme että vaihdamme vuoroa aina kalan jälkeen ja nyt voimme jopa tämän toteuttaa.
Pieni häröily tekee Edun selkään vekin josta virtaa vettä sisään joten liikumme agressiivista vauhtia kotiinpäin mentäessä. Ehkä pieni väsyminen jo paistaa suorituksissa, koska kotimatkalla molemmat missaamme hyvänkokoiset taimenet.
Näimme yhteensä yhdeksän taimenta! Täydellinen yö! Tiimipeli oli päivän avainsana ja tuotti tulosta. Kotimatka sujui levottomasti ja hitaasti sumun vuoksi. Over and Out.

np: Boards Of Canada - Pete Standing Alone

N

One Shot One Kill

Eilen pikapisto hoodeille Tompan kanssa. Kun päästiin veteen kaikki näytti lupaavalta, mutta puoli tuntia vedettyä huomattiin, että meininki oli hyvin hiljainen. Mestoilla ei ollut oikeen mitään kalaa ei edes pahemmin silakoita. Seuraavat puolituntia jaksoin tahkoa eteenpäin kunnes pohjan profiili muttui ja vesi kirkastui täysin. Siitä heti fiilikset että kohta nasahtaa. Pari minuuttia tästä minua kohti parin metrin päästä ui valtava hahmo joka säikähtää valoa ja kääntyy takaisin ja potkaisee itsensä liikkeelle. Käsi vapisten potkaisen itseni liikkeelle ja sihtaus kalaan ja tykki irti. Mylly alkoi, pieni tuntuma siimasta sormien välissä uin kalaa kohti, mutta aina kun se hävisi näkyvistä luulin sen päässen irti mutta se oli joka kerta ilmassa. Pienen painin jälkeen kala syliin, uinti rantaan, lopetus ja tuuletus.Kunnon koukkuleuka sylissäni ja painoa kalalla 3,34kg. Kala ei ollut krominen vaan ehtinyt ottaa jo väriä Mahtava fiilis. Illan ainoa jalo havainto. Tools of destruction: 75cm Omer Cayman HF kelalla + SeaTec double flopper.

Tokyo Shock Bojo Nikolaus!!

Terve!


Eilen tuli tehtyä jälleen yödyykki reissu taimenen perään. Tunnin vedimme näkemättä jalokaloja jonka jälkeen Nikke huutaa mulle "ei tääl mitään ole et koht vois kääntyä takaisin mut jatketaan viel vähän". Tuosta huudosta ehti kulua pari minuuttia ja Nikken sylissä makaa noin 1,3kg taimen, kaunis ja tanakka. Syksyn eka krominen torpeedo on saatu ja fiilis oli mahtava. Takana kolme reissua, joka reissulla on näkynyt yksi taimen mutteivät ole päätyneet nuoleen asti. Vesi on vielä 9 asteen paikkeilla joten vielä kun putoaa pari astetta niin sitten alkaa karkelot. Itse sain ammuttua yhden vajaan kiloisen mateen joka päätyy huomenna madekeittoon. Hieno reissu ja lisää tulossa.




Ei voi vedessä olla siistempi fiilis kun päässä soi tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=Z0XwOjSpdbc

korppoon syksy 2010

Meidän kalastusporukan perinteinen reissu korppooseen oli taas käsillä perjantaina 1.10. Merkittävästi on vuosien varrella kalareissujen luonne muuttunut, alkuun tykitettiin verenmaku suussa jerkeillä haukea, ensin tuli mukaan verkkokalastus ruokakalojen toivossa ja sittemmin sukelluskalastus. Viimeisimpänä tuulastus, joka on nykyään kaikkien mielestä se kohokohta.
Porukkakin on kasvanut, kun aluksi yhdellä veneellä mentiin Villen ja Tuomaksen kanssa, niin Eskekin on lunastanut paikkansa Team Puikkarissa ja myös Edu on tullut pysyvästi mukaan näihin kuvioihin, siitä minä olen mielissäni, ei tarvitse yksin lähteä sukeltelemaan.
Perjantai alkoi varsin rauhattomasti, matka kohti duunia ja olo oli kuin pikkupojalla jouluaamuna, lyhyt työvuoro edessä ja sitten kotiin lastaamaan tavarat autoon. Pääkaupunkiseudun sheriffit saapuivat meille paraisille siinä kahden aikoihin ja kättelyt halaukset ja kuulumisien vaihdot, sitten Eske ja Tuomas ottivat paikalle saapuneen Villen kyytiin ja matkasivat kohti korppoota. Minä koukkasin vielä Turun kautta ja plokkasin Edun kyytiin, sitten oli meilläkin nokka kohti syksyistä saaristoa.
Toinen vene otettiin Nauvosta mukaan ja saavuttiin Korppoon kärkeen, jossa lastattiin melkoinen määrä tavaraa Flipperiin. Siitä ei sitten enää ollutkaan kuin vartin ajomatka määränpäähän. Mökin lähivesillä tavattiin loppuosasto heittelemästä haukea, siellä ne istui paatissa ja veti tupakkia, lunki meininki, ei ollut kalaa tullut, mutta eipä näyttänyt olevan yritystäkään...vielä. Meillä oli kumpaisellakin Edun kanssa samat aatokset, tavarat paikoilleen ja märkäpuku päälle.
Ehti jo hämäräkin laskeutua ja lamput otettiin mukaan ja kohti erästä matalaa lahtea, paikanpäällä todettiin vesi hurjan kirkkaaksi ja itse lähdi koluamaan ympäristöä. Pikkukalaa oli runsaasti ja kolme vähän isompaa ahventa löytyi, ei kuitenkaan riittävän suuria. Huonolta näytti, lähdin takaisin kohti venettä, kun edestäni noin kolmen metrin päässä ui komea suutari, pikku herkuttelun jälkeen osuma ja kalatili auki.
Takaisin Veneeseen ja paikan vaihto, tällävälin iltahämärä olikin jo muuttunut säkkipimeäksi ja ajeltiin vene mökkirantaan ja siitä sitten veteen uudelleen.
Täytyy sanoa, että harvakseltaan näytti ahventakin olevan, mutta muutaman kellotin ja yksi oli oikein komea lähes nelisatanen.
Sauna odotti lämpimänä ja ei muutakuin muiden ukkojen seuraksi löylyttelemään. kello hiipi jo yhtätoista illalla, kun päästiin iltapalalle saunan jälkeen, perinteiseen tyyliin makkaraa ja lihapiirakoita einessalaattien kera. Seuraavaksi sitten lamput latauksesta ja atraimen kanssa koko jengi veneeseen, turvallisesti vesillä teemalla.
Lähdettiin koluamaan rantoja ja kukin halukas vuorollaan atraimen varressa, jonkin verran näkyi kaloja, suutaria, ahventa ja haukia, hauet olivat tosin niin säikkyinä, ettei päästy iskuetäisyydelle.
Sitten tapahtui mykistävä kokemus, meidän porukka on todella suulasta ja ensimmäisen kerran näin, kun kaikki istuivat turpa auki sanomatta sanaakaan... Eske oli keulassa kalaa kyttäämässä, kun totesi, että täytyy heittää vedet, eipä siinä mitään, porukka sytytteli tupakkia ja pisti tauoksi, kun keulasta laskeutui ison korston kinttu veneen ulkopuolelle, luultavasti kaikilla muillakin tuli sama lause mieleen kuin minulla, mitä vittua nyt tapahtuu... hetkeä myöhemmin Eske seisoi vedessä puoleen reiteen ja lorotteli, eihän tuossa mitään outoa olisi, ellei sällillä olisi ollut jalassa verkkarit ja normi kumisaappaat, koko porukka räjähti raikuvaan nauruun, oli kirkas vesi tehnyt tepposet.
kostea keulamies siirtyi sauvomis hommiin ja meikäläinen keihästäjän paikalle, muutamat lenkit tehtiin ja sitten mökille voimia keräämään seuraavaa päivää varten. Kellon ollessa kolme yöllä, olivat kaikki jo peiton alla ja suurin osa kuorsasi autuaasti.
Lauantai aamu valkeni ja kahdeksan pintaan oltiin kaikki jalkeilla, peilityyni meri ja pilvetön taivas eivät luvanneet kaikkein parasta haukikeliä, mutta ainakin olisi mukavaa istuskella paatissa. Perinteisiä hyväksi havaittuja syyspaikkoja koluamaan ja eipä aikaakaan, kun ensimmäiset tapahtumat saatiin, seurimoita ja tärppejä, muttei vielä ylös asti. Kalojen koko oli kerrassaan onneton, sain uhden tartutettua ja kalalla kokoa huimat 600g, Eske koukutti lippaan 900g hauen, eipä ainakaan ennätykset pääse rikkoontumaan tätä menoa. Sitten jätettiin syvät rakkolevä rannat ja päätettiin käydä kokeilemassa kaislikon sisällä olevia taskuja, sieltä tulikin näköhavaintoja runsaasti, mutta kovin olivat kalat pieniä, eikä oikein syönnilläkään. heitän sellaisen karvapallon, mikälie heittoperho, muutama kammen kierros ja mieletön mulahdus, kun luupää lyö ohi uistimesta, pysäytys ja hidas kelaus, mutta ei koita uudelleen prkl.
Lounastauolle mökille vie tie seuraavaksi ja perässä tulee toinen venekunta vatsat muristen, hiillostavaa tarkkailua, onko jätkien kasvoilta luettavissa hymy... ei ollut heilläkään helppoa ollut, ei kalan kalaa ylös, mutta muutamia kopautuksia ja näköhavaintoja. Edu oli saanut suspiin yhden oikein kunnon tällin, mutta oli sekin mennyt menojaan.
Lounaaksi chili con carne, kuten aina ennenkin ja hyväähän se oli, vatsat täynnä vääntäydytään takaisin rantaan ja punotaan uusia juonia iltapäivän karkeloihin. Kierrettiin samat paikat missä oli aiemmin tapahtumaa ja nippu muitakin mestoja päälle, mutta mikäli mahdollista iltapäivä oli aamupäivääkin heikompaa. neljän maissa mulla alkaa olla melkoinen uskonpuute ja se kun on tarttuvaa sorttia, niin aletaan siirtyä kohti tuttua rantaa.
Ville oli onnistunut hinaamaan veneeseen vajaa kakkosen hauen, ja sillä kärkipaikassa kiinni, mutta siinä onkin sitten kaikki kalat iltapäivän osalta.
Jääkaapista muutama viimeöinen saalisahven renssaukseen ja sumpustakin löytyy vielä kolme verkkoon aiemmin jäänyttä ahventa. Savu-uuni käryämään ja ahvenet suolaan.
Ahventen savustuessa lämmitellään saunaa valmiiksi, koska tänäiltana syödään ns. pitkän kaavan mukaan, niin täytyy olla aiemmin liikkeellä. Saunan lämmitessä heitetään Tuomaksen kanssa vielä tunnin lenkki hauen toivossa, mutta turhaan, ei mitään missään, liian kaunis sää taitaa olla, no savuahven suoraan pöntöstä sensijaan on kultaakin kalliimpaa ja maistuu kaikille.
Löylyt heitellään ja ryhdytään illallisen laittoon. Idea hienosta illallisesta mökkiolosuhteissa tuli, kun juteltiin ennen reissua Villen ja Tuomaksen kanssa siitä, että miksi helvetissä me syödään aina valmisruokaa vaikka Ville, Tuomas ja allekirjoittanut ovat kaikki ammatiltaan kokkeja...
Siispä tällä kertaa syötiin minun Edun avustuksella loihtima alkuruoka valikoima, joka piti sisällään: sushia, grillattua kampasimpukkaa, pieni katkarapucoctail, jokirapuja ja Edun tekemää lyyratartaria.
Tuomas oli Esken kanssa vastuussa pääruoasta joka oli Juottovasikan fileetä, salviavoita, maa-artisokkapyreetä ja shalotin kanssa paistettuja tatteja, oli muuten yksi parhaimmista ruuista, mitä minä olen koskaan syönyt. Ville hoiteli porukan suut makiaks ja tekikin sen taiten, tarjoamalla marja-hedelmäsalaatin jonka päälle oli poltettu sabayonkastike.
Vatsat täynnä sitten tuulastamaan...pitkää päivää tuntuu puskevan, sillä taas on kello sunnuntain puolella. Matalikkoa sahaamaan ja pientä haukea on siellä täällä, muttei toivoakaan päästä lähelle. Edu niittaa nätin ahvenen ja minä keihästän suutarin, aika kääntyä takaisinpäin ja siinä onkin yhden kaislatupon edustalla tosi komea ahven parkissa, reippaasti yli puolenkilon kala. Meikäläinen keulassa ja vene lipuu hitaasti kohti ja atrain viistää veden pintaa, jännitys tiivistyy ja vain sekunttia aiemmin kuin aion lyödä takaa suhahtaa harppuunan nuoli, Tuomas päätti ottaa ahvenen, meni ainoastaan puolimetriä ohi ja kala katoaa pimeyteen...voihan vittu, mikä antikliimaksi. No sitten rupeaa jengi jo haukottelemaan siihen malliin, että vedetään kone käyntiin ja lähdetään yöpuulle.
Väsynyttä jubailua jatkuu vielä puoli viiteen aamulla, ennenkuin sänky kutsuu ja jutut ovat mainioita tai sitten väsymys saa ukot nauramaan, mutta hauskaa tuntuu olevan koko rahan edestä, en muista milloin olen nauranut niin makeasti.
Aamu venähtää kymmeneen asti, ennenkuin kaikki ovat ylhäällä, aamupalat huiviin ja sitten alkaa siivoustalkoot, heittelemään ei tunnu kellään olevan intoa lähteä, mutta verkot lähdetään tuomaksen kanssa nostamaan. keli alkaa muuttua tuuliseksi ja aurinkokin menee pilveen, haukikeliä puskee, kun meillä on kotiinlähtö edessä. Verkoissa ei paljon muuta tunnu olevan, kuin silakkaa, kunnes pari isoa ahventa nousee veneeseen ja aivan yläpaulassa rannan tuntumassa on yksi nätti siika, silmäpuntari sanoo 600g.
Verkkojen selvitys ja veneen pakkaaminen, jonka jälkeen tuo niin kaunis korppoo jää taas taakse odottamaan keväänavausta.
Aivan perkeleen mukavaa oli, vaikkei kalastus enää olekaan niin intensiivistä, kuin ennen!
Kiitokset kaikille mukana olleille!!
kuvat:Eske ja canon 7D

pioneerityötä

Edun kanssa matkaan ja suuntana hiukan vieraammat vedet, mulle täysin uusi paikka ja E käynyt kerran aikaa sitten, joten tutkimusmatkailua pimeässä olisi siis luvassa.
Saavuttuamme perille, käpyttelyä rantsuun ja arvioimaan näkyvyyttä, maininkia oli mukavasti ja tietysti se oli työntänyt rannan ravinteita täyteen, joten päätös pikkupyssyn mukaan ottamisesta oli helppo.
Toiveikkain mielin veteen ja vesi tuntui omituisen lämpimältä, vaikka en ollut edes kussut housuihin...
Muutama kymmenen metriä rannasta ulos ja jo alkoi vesi selkiämään, pieniä ahvenia ja särkikaloja todella paljon ja etenimme verkkaisesti maininkien saattelemina. Ahventen koko alkoi kasvaa ja ensimmäiset osumat olivat tosiasia, mukavaa ja leppoisaa sukeltamista, kalat noin kolmessa metrissä. Tunti vierähti ja E ui ohi vyötäröllään jo melkoinen kokoelma raitapaitoja, mullakin jo puolenkymmentä. Piemeyden syvetessä alkoi kalaa löytyä matalammastakin, sukelsin kuitenkin sellaista jyrkän reunaa, kun vastaan ui rauhallisesti varsin komea ahven ja onnistuin sen ampumaan liikkeestä, kun sain sen käsiini, selvisi, että taisi olla uusi ennätysahven minulle(400g)ei jättiläinen, paitsi minun mittapuussani.
Pian sen jälkeen Edu napautti puolikiloisen ahvenen ja tuntui, että isoja kaloja olisi jokapuolella, olimme siis joulumaassa.
Saavuimme ennalta sovittuun kääntöpisteeseen ja minä suunnittelin jo takaisinpäin uimista, kun Edu huusi mua katsomaan, jumalauta kun saavuin ukon luo roikkui sen nuolessa parikiloinen KUHA...huh huh!! ISO käsi Edulle!! Varttia myöhemmin ampui vielä toisenkin kuhan, joka sekin mitallinen. Lahnaa ja haukea oli tarjolla aivan perkeleesti ja otinkin yhden hauen mukaan.
Lyhyt pyssy näytti jälleen kerran kyntensä ahvendyykillä, kyllä sillä nakuttaa melkoista tahtia kalaa ylös, kun lataaminen on niin nopeaa.
Tässä taas yksi kalareissu, joka painuu minun mieleeni ikuisiksi ajoiksi, aivan mahtavaa!!!

Siikahan se siinä...

Pitkänkaavan mukaan jurmossa viiden sukelluskalastajan voimin. Lähtö torstaiaamuna ja paluu sunnuntai-iltapäivällä, joten luvassa olisi huoletonta kalastusta riittämiin.
Valtaisan tavaramäärän saattelemina saavuimme vuokramökkiin ja osalla porukasta oli luvattoman kovat toiveet suurista kampelamääristä. Onneksi olin porukkaa jonkinverran jo etukäteen hillinnyt, sillä minusta kala tulisi olemaan tiukassa ja heti tulopäivän ensi sukellukset sekä saaren etelä ,että pohjoispuolelle kertoivat karua kieltään, ei yhtään kampelaa, muista kaloista puhumattakaan.Henkilökohtaisesti tää reissu oli mulle "mission siika" ja tarkoituksena oli sellainen ainakin nyt pimeässä saada. Kosiskelin jengiä yödyykille heti ekana iltana, mutta senverran oli porukasta mehut poissa, ettei kaveria löytynyt ja jätin sitten lopulta itsekin lähtemättä.
yödyykin sijasta laadittiin seuraavalle päivälle uutta sotasuunnitelmaa ja tarkoitus olisi tsekata muutama eri paikka läpi. Perjantai valkeni ja jalkapatikassa saarta kiertämään, pari paikkaa huusi tyhjää, mutta kolmannesta muutama pieni kampela löytyi ja havainto siika parvesta, mäkin näin jonkun hopean hohtoisen kalan, ja siiaksi sen tulkitsin ilman muuta, mutta ei saalista sen kummemmin, sain kuitenkin porukan innostumaan yödyykistä kyseisessä rannassa, kun kaloja siellä näytti olevan. Kelikin oli toisella puolella saarta mökin vieressä liian kova, varsinkin yökalastukseen, joten mökille pimeää odottelemaan....
Pimeän laskeutuessa patikoidessa sitten mestoille ja veteen, meikä astui ensimmäiseksi kampelan päälle, joka karkasi käsistä...prkl...fiilis kuitenkin nousi, kalaa, jes!!
lähdin Lassin kanssa koluamaan rantaa ja molempien keilaan osui pieni siika, joka tuli täysillä mun syliin, se oli mulla kädessä, kunnes karkasi, mietin itsekseni, että miten lähelle mun täytyy päästä, ennenkuin saan sen ensimmäisen. pari siikaa vilahteli lisää, mutta olin auttamatta liian hidas, jostain kantautui korviini huumaava voiton kiljaisu, Mikael oli ampunut siian, pienen, mutta SIIAN. Poimin pari kampelaa ja ahventa mukaan ja ammuin ohi yhdestä varsin järeästäkin ahvenesta. Yön saldoksi jäi muutama kampela, pari ahventa ja se siika, mutta peli oli selvä, homman nimi olisi yödyykki!
Lauantain aamulähdön yökalastajat skippasivat ja turhaanhan ne pojat siellä kävivät, poislukien Aleksin pieni piikkari. Mikaelin peli oli selvä, lamppu paskana ja lampun lainaajat vähissä, iltaa varten kuitenkin teippailtiin joku viritys Mikaelille, mutta se osoittautui sudeksi. Illan tullen samalle rantsulle ja voitte kuvitella, että oli fiilikset katossa, ainakin mulla, päätös oli tehty, viimeinen ilta, en katso kertaakaan pohjaan, enkä haaveile yhdestäkään ahvenesta, vaan silmät tiukasti väliveteen ja liipasin sormi herkässä!!
Eipä aikaakaan kun ensimmäiset hopeatorpeedot näyttäytyivät, mutta ammuin ohi, Vieressä Lassi pölläytti suomuja, ja viesti kertoi Teemun puolikiloisesta siiasta, tää on niin siistii, kyllä mä sen vielä ammun, ajattelin. Lassilla oli mukavasti kampelaa plakkarissa, komeitakin olivat ja joku ahven taisi myös piikissä roikkua, Teemu oli teloittanut n. 700g siian, ukolla siis kaksi ja mulle ei mitään...prkl...
Isot pojat on opettanu, ettei saa luovuttaa, kalahavainnotkin oli jääneet kolmeen pieneen siikaan, kun vaihdoin radikaalisti taktiikkaa ja lähdin siirtymään aivan toiseen suuntaan, löytyi sellanen 50*50 metriä alue, joka oli sellaisen höhhölevän peitossa ja sitten alkoi varsinainen näytös... Ensin tuli reipas puolikiloinen vastaan, seurasin, ammuin ja ohi, heti perään tuli kaksi pienempää suoraan kohti ja ohittivat mut molemmilta puolin kuin hävittäjät konsanaan. Sitten ui pieni taimen ohi ja heti perään oikein possu siika, ja pääsin pölläyttämään suomut, muttei jäänyt kiinni...harmi, se olis ollu komea! Kalaa tuli jatkuvalla syötöllä näkyviin ja sainpahan täräytettyä sen ensimmäisen, riemu oli rajaton, vaikka kala oli pieni! Pyssyn lataus ja pää veteen, samassa takaa vasemmalta ui pieni siika mun eteen ja löi siihen parkkiin ja kuulin kuiskauksen, ammu minut, minkä siinä kalamies muuta voi, kuin ottaa siian pois...ota siika pois, aikaakin oli jo kulunut parin tunnin päälle ja lähdin kohti rantaa, ennemmän olisi varmasti ollut saatavissa ja ellen olisi ollut niin täpinässä olisin varmasti saanut osumia ainakin kaksi lisää, mutta olin tyytyväinen ja todella onnellinen...
Mission siika completed!!!
yösushit rullailtiin ja juteltiin mukavia lähes aamuun asti, tehtiin kova työ, oivallettiin jotain ja saatiin ansaittu palkkio! Hieno kalareissu oli saanut arvoisensa päätöksen ja tuo värikäs Suomalaisten sukelluskalastajien joukko kolme uutta siikakerholaista!!
Paluumatkalla oli uupuneita, vähäsanaisia kalastajia, joiden huulilta oli kuitenkin hymy luettavissa...

Jaskan muistokisa 2010, Päijänne

järvisuomen kilpailu tuli käytyä ja oli taas hienoa olla mukana, omassa saaliissa ei nyt niin paljon kerrottavaa ole, mutta monella muulla upeita suorituksia. Kalaa oli paljon ja vaikka rymysin ainoastaan ruovikossa, olisi mahdollisuuksia ollut vaikka mihin, mutta kun ei osu, niin ei osu=(
Nikkellä oli tullessaan pari haukea ja kaksi ahventa, joten asiallinen saalis miehellä, vaikka ainahan voi paremmin mennä. Edu joutui muuttamaan taktiikkaa viime hetkellä, eikä kaikki mennyt aivan putkeen, kuitenkin mitallinen sorva, ja mun mielipide tiedetään:" yksi on helvetisti enemmän, kuin ei yhtään!"
Pete kaappasi ykköstilan, mukanaan 7 ahventa, haukea ja sorva. Ahventen keskipaino yli 400g ja suurin lähes 700g, joten oli komeaa katsottavaa.


jäätävän kokoisia ahvenia!!


Mieleen jäi myös Elielin taistelijamainen suoritus, kova luotto nuorella miehellä omaan tekemiseensä ja viime hetkellä maaliin., mukana muutama hauki. Ei tainnut scautin perusteella suunniteltu taktiikka toteutua, mutta hieno suoritus silti.

Kilpailukausi kuumimmillaan

Sukelluskalastus titteleistä kisaavien kausi alkaa huipentua, kun on kaksi kotimaan kilpailua jäljellä ja Norjassakin käydään kamppailua elokuussa.Sekä Edu, että Nikke ovat molemmat mielestäni pärjänneet hienosti ja muuan Inkoolainen istuu horjumattomalla valtaistuimella.
Tunkua riittää viiden parhaan joukkoon, sillä jaossa on EM edustuspaikka ensi vuodelle. On jännittävää seurata, miten ja kuka tuohon terävimpää kärkeen sijoittuu.
Edulla ja Nikkellä sinne on molemmilla mahdollisuus tunkea, mutta vaatii onnistumisia ja tuuriakin näissä hommissa yleensä tarvitaan.
PM kisat olivat viime viikonloppuna Raumalla ja Suomalaiset tyhjensivät palkintopöydän, onnittelut kaikille menestyneille!
Ensiviikonloppuna sukelletaan päijänteen syvyyksiin ja kisataan järvisuomen herruudesta, tuonne lähden minäkin mukaan, järvessä on mukava puljata kerran vuodessa, vaikkei se minusta vedä vertoja merelle.
Ennakkoon voisi kuvitella muutaman kantavan ruoto mutkalla ahventa rantaan ja lopuille on tyytyminen haukeen ja muihin kaislikosta löytyviin kaloihin.
Toinen kilpailu minulle tänä vuonna ja tällä kertaa en tyhjin käsin rantaan nouse, jotain on saatava!!
Onnea kaikille kisaajille

ahvenen kalastusta

tuollainen syntyi...

http://www.youtube.com/user/MrTomppa74#p/a/u/0/SlbGWyIEIkw

Raippaluoto

Vaasassa pienellä lomalla perheen kanssa ja mahtuipa siihen kalastustakin vähän mukaan.
Laurin kanssa raippaluodossa ahventa jallittamassa tuli käytyä tänä iltana. Odotukset oli pilvissä, kun Laurin mukaan tuolla olisi kalaa ja paljon, kuitenkin pieni epäilys oli mielessäni, mutta tavattiin pelipaikalla viideltä, pikatutustuminen ja kamoja pukemaan. Meikä lähti pupillit raidallisina kohti oletettua spottia. Pari sukellusta ja heti näkyi pieniä ahvenia, ammuin muutamia, kun en tosiaan tajunnut, mitä tuleman piti.
Lähemmäs virtausta ja kyttäyksiä, joka sukelluksella aivan käsittämätön määrä ahvenia ja nyt alkoi olla kokoakin. Karvaimmat ohi ampumiset puolen kilon ahvenesta ja yhdestä vieläkin suuremmasta, mutta kuitenkin piikistä löytyi 33 ahventa, joista 25 oli syötävän kokoisia. Laurillakin oli komea nippu kalaa ja yksi isomuskin, arviolta puolikiloa tai vähän päälle. Ylivoimaisesti top 3 mun sukellusreissuista ikinä. Todella hienoa on se, että paikalliset kalamiehet ottavat mukaan reissuun ja neuvoo paikat. Näin tän pitääkin toimia. Tervetuloa Saaristomerelle, täältä löytyy vastavuoroisesti hyvät neuvot pohjoisen sotureille.
Senverran maistui tuo tämän iltainen ahvenmeininki, että ensi vuonna uudelleen.

Napakymppi

Hangon jälkeen on varmaan itsekukin keräillyt romujaan niin henkisesti, kuin fyysisestikin, niin myös me. Siispä parin palauttavan päivän jälkeen oli aika lähteä vesille ilman kilpailumeininkejä.
Koko porukalla loistavat fiilikset ja mukava ilta tulossa, kuten niin usein muulloinkin. meikäläinen päätti panostaa uuden kameran käyttelyyn (jotta mulla olis joku selitys, jos jään ilman kalaa). Mielessä oli myös nakuttaa kelloon uudet lukemat, kun ei ole edes tuota kuutta metriä tullut rikottua. Jokatapauksessa perinteiseen tapaan saavuttiin rantsuun ja tarkoituksena oli pojilla kytätä ahventa ja kyllähän minäkin sitä ajattelin kokeilla, vaikka ovatkin vielä aika arkoja ja eivät taitaisi minun minuutin pohja-ajat oikein riittää. Siitä lähdettiin tuttua syrjää, ensin kampelaa etsien ja minä kävin tarkistamassa yhden pusikon, jos siellä olisi haukea tarjolla, eipä ollut, mutta lahna tarjoutui pelastamaan munat padasta, joten otin yhden uhrilahnan heti kärkeen. jätkät olivat jo kadonneet näköpiiristä ja seurasin hissunkissun ja annoin kameran laulaa, ei sitä koskaan tiedä, mitä tulee vastaan=).
Jonkun ajan kuluttua bongasin Nikken omisuisesta paikasta, rannan tuntumasta ja jonkinlainen tilanne näytti olevan päällä, suuntasin katsomaan, mitä oli mies saanut. Nokkakala ja oli näkynyt toinenkin, Nikkelle ensimmäinen laatuaan, kuvat, onnittelut ja matka jatkuu. Siinä välissä tallensin suuntoon uudet lukemat 7.8m, ei sekään nyt paljon ole, mutta pari metriä lisää ja olis se kymppikin mennyt, mutta hiljaa hyvä tulee.
Edu kävi juttusilla ja oli muutaman pannukarkean ahvenen löytänytkin, melkein kahden minuutin kyttäämisellä, ohhoh!! Pari kampelaa oli tullut myös ja lahnaa oli joka paikka täynnä, niitä oli satoja, ellei tuhansia.
Näkyvyys vaihteli melkoisesti ja virtauksiakin löytyi, kalakeli oli kohdallaan, mutta vielä oli vesi ahvenille turhan kylmää, joten paras sesonki antaa vielä odottaa itseään.
Lähdin suuntaamaan lähtöpisteeseen ja muutamia väijyjä tein matkalla ja tuntui jotenkin kotoisammalta makoilla viidessä metrissä, kun ennen, korvat toimi ja sukellus tuntui hyvältä, mainio fiilis.
Keskityin kameraan huolella, ja näin kampelan kameran näytöstä, no se päättyi minun tappiooni, sääli, olisi ollut komean kokoinen.
Rantauduin ja perässä tuli Nikke, jolla oli mukanaan kampela ja nokkakala sekä lahna. Pian saapui Edukin ja siitähän se riemu repesi, äijällä oli ankerias mukana, eikä mikään kastemato, vaan metrin kala SAIRASTA MEININKIÄ lisäksi löytyi kolme ahventa ja kampela.
Viisi kalalajia siis tälle reissulle, huonomminkin on mennyt, muutenkin äärimmäisen onnistunut setti kaikinpuolin.
Nyt tuli nollattua ja voi alkaa valmistautua Helsingin kisaan, itse en sinne tosin lähde, mutta tsemppiä Edu ja Nikke!!!'
Tossa pieni kooste meidän tyylistä viettää tiistai- iltaa, kyl tää hakkaa grillimakkaran ja kaljan sata - nolla!!!

Hanko 2010 Dödörens cup

Vaikka sukelluskalastuksen osalta kilpailukausi alkoikin jo syksyllä kotkassa, niin dödis on kuitenkin se, joka tuntuu kisakauden avaukselta. kaikki kolme lähdettiin ottamaan osaa, Edu ja Nikke päivää aiemmin scauttaamaan ja minä saavuin paikalle lauantai aamuna oman seuran sällien kanssa. Odotukset oli kovat, kun pari viikkoa aiemmin itse löysin jo mukavasti kalaa ja Edu&Nikke olivat bonganneet perjantaina hyviä spotteja. Mutta kuinka ollakaan, niinkuin monesti käy, säänhaltija ottaa vastuuta paletin sekoittamisesta.
Tuuli oli 12-16m/s lounaasta, eli lähes päinvastaisesta suunnasta, kuin päivää aiemmin, joten kalat eivät taatusti olisi siellä, missä päivää paria ennemmin.
Lähtösaarikin vaihtui kovan kelin vuoksi ja moni sai pikauusia taktiikkansa, meikäläinen meni veteen siitä, mistä sinne oli lyhin matka ja olo oli kuin omenalla pesukoneessa linkouksen aikaan, vaikka valitsin saaren tyynemmän puolen, oli keikutusta aivan riittämiin. kovasti tuli töitä tehtyä, pitkästi yli sata sukellusta 3-6m syvyyksiin, mutta tuloksetta. Kiersin mukavan lenkin ja palasin lähtöruutuun puhaltamaan hetkeksi, kun Edu pölähti paikalle, ei ollut helppoa tyrskyjen puolella, eikä kalaakaan mahdottoman paljon, sillä ukolla oli parin tunnin jälkeen plakkarissa pieni kampela ja iloinen yllätys, mitallinen silakka. Nikkeä en nähnyt ennenkuin punnituksessa ja ei ollut Nikken päivä, poiju oli karannut heti alkuunsa ja pitkää sylkeäkin oli tarvinnut keikutuksen ohessa heittää.
Kuitenkin onnistumisiakin nähtiin ja olipa joku saanut 15 kampelaa kasaan ja lunasti sillä kilpailun voiton. Pari komeaa piikkaria tuli myös ja oheisessa kuvassa edeltävän päivän saalista. Nokkakalaa ja siikaa.
Kaikenkaikkiaan todella hieno ja kokemisen arvoinen päivä, Nikkellä ja Edulla tietysti päällimmäisenä pieni pettymys, joka kääntynee voitoksi sekin... Toki olisin minäkin mieluusti edes sen yhden halunnut, ettei olisi tarvinnut rantautua tyhjin käsin, se kun on niin nöyryyttävää.

Revanssi

Hola!! Nikken kanssa eilen uber hoodeilla kohteina kampela ja ahven. Veteen päästiin klo 18 aikoihin ja heti alkuun aloin skauttaa pohjaa kampelan toivossa. Ehti kulua noin kaksi minuuttia kun huomasin edessäni varjon. Siinä sitten pääni nostettua puolentoista metrin päässä pinnassa oli räävittömän kokoinen nokkakala. Tykki tietenkin sojotti taaksepäin ja kun aloin kääntämään harppuunaa kala pinkaisi eteenpäin. Sain kalan tähtäimeen, mutta se oli minusta jo kolmisen metrin päässä ja menossa suoraan poispäin. Onneksi hermot kestivät ja kala oli sen verran utelias, että kääntyi takaisin. Heti kun kylki välähti rävähti nuoli( joka oli näätälatingissa ) suoraan kalan kiduksien taakse ja kala putosi siihen. Voin kertoa, että riemu oli aikamoinen sillä Nikke ui heti luokseni kun kuuli huutoni ja tuuletukset.Pituutta kalalla oli 76.5cm. Tämä oli toinen tapaaminen Itämeressä nokkakalan kanssa. Ensimmäinen tapahtui viime vuoden PM skaboissa Bornholmissa ja silloin näätälatinki ei yltänyt kalaan. Onneksi sain revanssin ja nyt kaikki osui kohdalleen.

Ahvenia ei näkynyt, mutta isoja kampeloita oli liikkeellä ja olivat alkaneet ahtaamaan itseensä simpukoita. Itse sain 7 kampelaa ja yhden piikkikampelan ja Nikkellä 4 isoa kampelaa. Reissu oli mitä mahtavin hyvän näkyvyyden ja lämpimän +12 asteisen veden kera. Nyt kaikki veteen ja muistakaa aina, Näätälatinki ei kannata!!

Uusia tuulia

Samalla kolmen miehen revohkalla lähdettiin eilen iltakalaan.
Kampela aika kun on, niin sitä siis etsittiin. Paikka oli ennestään tuttu, mutta nyt siihenkin tuli täysin uusi ulottuvuus... Minä hiukan turhauduin kalan löytymättömyyteen ja käännyin takaisin päin, mutta pojat löysivät loistavan kalapaikan, sinne siis ensi kerralla.
Nikkellä oli kohtaaminen parin kilon taimenen kanssa ja kohtaamiseksi se myös jäi kalan vikkelyyden ansiosta. Lahnaa oli myös valtaisa parvi paikalla ja siitä Edu otti tuplat uhrilahjaksi.
Kampelaa ei tuolla alueella ollut, mutta muutoin Nikkelle 2 kampelaa ja 1 PIIKKIKAMPELA, Edulle 3 kampelaa ja ne uhrilahnat, ja sit se v..tun nollakerholainen.
Veden lämmöt olivat jonkin verran jo tasaantuneet ja siinä 10c molemminpuolin, eikä pohjavesikään enää ollut niin kylmää.Näkyvyyttä huonoimmillaan metri ja parhaimmillaan kolmisen metriä.



Edun saalis...








Muuta huomion arvoista oli pari kohtuu voimakasta virtausta, upeaa leijua pitkin pohjaa virtauksen kyydissä. Ei nyt jaksa enempää kirjoittaa, kun ei kalaakaan tullut(mulle). Täytyy ottaa käyttöön viimevuotinen rangaistuslenkki, nolla reissujen päätteeksi, tällä kestävyysjuoksijan kropalla, kun joutuu lenkkeilemään ellei kalaa löydy, niin johan alkaa ainakin yritystä olemaan enemmän!!!

Kohta kirjoitetaan ahvenrapsaa...jeees!!!

Nemoa etsimässä

Edun kanssa lähdettiin rankan duunimaanantain päätteeksi merelle relaamaan.
Edu heitti tavoitteeksi 3 eri kalalajia ja minä puolestani halusin vain päästä ampumaan, kun oli alla pari nollareissua.
kampela kuitenkin tavoitteena saavuttiin perille ja eikun etsimään, näkyvyys mukavat 3-4 metriä pystyyn. Veden lämmöt 11-15c. Oli hurjaa huomata miten meri oli viikossa "puhjennut kukkaan" pikkukalaa oli jokapaikassa ja kasvustokin oli alkanut lisääntyä.
Päätin etten syyllisty tänään kusimatalassa pyörimiseen ja etsinkin kampelaa 4-6 metristä, dyykki kulki mukavasti, mutta kalaa ei vaan tullut vastaan. Pikapalaveri Edun kanssa ja oli jo pari löytynyt, kelasin itsekseni, että taitaa olla mun kampela-antureissa asetukset päin helvettiä, kun ei löydy.
Matka kuitenkin jatkui, tasaisen sitkeää etsimistä, ja ainakaan ei työn puutteesta jäisi kiinni p..kele. Naapurilla oli jo kolme komeaa kalaa piikissä, kun mulla oli tili vielä avaamatta.
pälyilin kaikessa rauhassa pohjaa, kun tuli sellainen outo olo ja katsoin vasemmalle...IHANAA SUOMEN KANSA...helvetillinen lahnaparvi oli saapunut palastamaan minut, voi sitä valinnan vaikeutta, no joku on otettava ja tupla osuma, ai ai kun teki gutaa!!!
Edukin tuli karkeloihin mukaan ja olihan siinä sellaisia teurastuksen tunnusmerkistöjä havaittavissa, mutta hoitokalastusta kuitenkin ihan parhaimmillaan. Lahnajuhlissa sain 4:llä laukauksella 7 kalaa, eli kolme tuplaa putkeen, kai sekin jotain on...
Edullakin muutama merirotta piikissä ja vaelleltiin vielä hetki eteenpäin, kunnes oli aika palata takaisin päin, kylmyydestä ei enää tietoakaan, kolme tuntia oltiin vedessä ja vielä olisi mennyt tarvittaessa pitkään.
Niin ja Edgemaister nasautti vielä juuri ennen rantaan nousua 30cm kampelan ja parin kilon hauen, joten ne kolme lajia tuli täyteen, multa saa ainakin propsit!!! Meikäläinenkin pääsi ampumaan, joten ihan helmi reissu.

Hauki vartaat

Toukokuu on ehdottomasti "haukikuu" sukelluskalastajan kalenterissa ja silloin on myös syytä sitä syödä.
Minulle ammatikseni ruokaa laittavalle kalamiehelle hauki tarjoaa lähinnä haasteen jalostaa tuota ylivoimaista petoa herkkulliseen muotoon. Luupään käsittelyssä innovatiivisuudelle on mahdollisuus antaa tilaa, sillä käytännössä haukea saa ruokapöytään lähes aina niin halutessaan.
Lisäksi tuo kaislikoiden valtias on erittäin kiitollinen ystävä työlaudalla ja hellan ääressä, sillä harvoin on ihmisillä kovat odotukset, kun kuulevat, mitä on tarkoitus aterioida. Reaktiot hauesta ruokana ovat lähinnä oksennusrefleksin kaltaisia tai muuten väheksyviä, mutta vankasti olen sitä mieltä, että hauki on toimiva ruokakala osaavissa käsissä. Eikä ole toki tarkoitus yleistää käsitystä, etteikö hauki olisi oiva ruokakala, kirjoitan ainoastaan omista kokemuksistani.
Jos kuitenkin siirrytään asiaan ja lähtökohtana, ettei sen aina tarvi olla murekkeeksi jauhettua.

Tässä oli käytössä reilun kilon kala ja filettä siitä irtosi puolenkilon luokkaa.
Itse leikkaan Y-ruodon pois siten,että sekä fileen selkäpuolelta, että vatsasta jää pitkän omainen filee, loput roippeet päätyy sitten kissojen kuppiin, joten pysyvät nekin tyytyväisinä.
Seuraavaksi pätkin fileesuikerot 10cm pätkiksi ja laitan pieneen muovipussiin. Sitten sekoitetaan marinadi:
3 rkl kalakastiketta
3 rkl seesam öljyä (spicy)
3 rkl ruokaöljyä
1 tl currya
0,5tl chilipippurijauhetta
1 tl sokeria
suolaa maun mukaan.
Valmis mausteliemi kaadetaan kalojen päälle pussiin ja koitetaan saada ilma pois pussista, jonka jälkeen pussin suu solmuun ja yöksi jääkaappiin.
Seuraavana päivänä sitten grilli kuumaksi ja vartaita kokoamaan, niihin sitten kukin laittaa, mistä tykkää, itse käytin kalan ohella sipulia, paprikaa ja tomaattia.
Valmiit vartaat kuumaan grilliin ja paistellaan kaunis väri pintaan. Kalavartaissa on se etu lihavartaisiin nähden, että kala kypsyy joutuisammin, joten ei tarvitse lihan kypsymistä odotellessa keräillä hiiltyneitä kasviksia grillinpohjalta.
Juuri ennen esillelaittoa voi vartaiden pintaan sipaista esim. bbg kastiketta, jotta vihanneksetkin saavat makua.
Maistuu varmasti vaikkapa salaatin kera ja tykö voi vielä valmistaa jonkun maustetun majoneesin, niihin varmasti löytyy ohjeita pilvin pimein netistä.
Reissujuttuja luvassa taas pikapuoliin, kunhan saadaan aikataulut sopimaan porukan kesken yhteen.
Mainittakoon kuitenkin, että Nikke käväisi noutamassa muutamia kampeloita ja minä kävin haukijahdissa(huonolla menestyksellä).

koko remmi koossa

Kauden ensimmäinen retki takana kolmen ukon voimin. Fiilis oli katossa ja läppä lensi koko auton matkan, luvassa olisi mukava iltapuhde kampelan perässä.
Normi toimet paikalle saavuttaessa ja sakki hajaantui mereen, kukin omaan suuntaansa. Uiden mestoille ja sukelluksia tekemään, ei ollut minun iltani, luu jäi käteen ja munat meni pataan, ei kalan kalaa. No kuitenkin tappio kääntyi taas voitoksi kotiin päästyäni, olihan se ainakin taas hyvää sukellustreeniä. Kylmäkin tuli jostain syystä tunnin kohdalla ja nousin pois vedestä, kun ei kalaakaan näkynyt. Kipittelin vaihtamaan kamppeet ja palasin rantaan kamera kainalossa, ja ajattelin josko pojat toisivat jotain kuvattavaa rantaan...
Takaisin tultuani oli Nikkekin jo kavunnut rantakalliolle lämmittelemään ilta-aurinkoon. Nikke avasi kautensa komeasti viidellä kampelalla. haastattelin miestä ja kalaa oli löytynyt kolmen ja seitsemän metrin väliltä, siis hitusen olivat syvemmällä, kuin pari päivää aiemmin, siis siinäkö syy minun saaliittomuuteeni...








Edu, Läntinen merialue 2010






Edu oli vielä omilla teillään ja Nikkekin kävi vetämässä kuivaa ja lämmintä päälle ja tuli takaisin Edua odottelemaan. Arvuuteltiin mikä miestä viivyttää ja kun kaksi tuntia tuli täyteen, niin lähdettiin rantaa pitkin edun spottia kohti ja sieltähän herra saapuikin jo poijuineen näkyviin. Huudeltiin miestä rantautumaan ja komean kampelanipun kanssa kipusikin maihin. Näköhavaintoja oli Edulla ollut varmasti parikymmentä joista mukaan oli lähtenyt 7 kampelaa ja 1 PIIKKIKAMPELA.Kovalla työllä ansaittu piikkari löytyi vihdoin, aiemminkin on pieniä nähty, mutta tämä oli jo ihan otettavan kokoinen. Muuten kampeloiden keskikoko näyttää huolestuttavan pieneltä, eikä niitä paskapöntönkansia oikein enää tunnu löytyvän.Kaikenkaikkiaan mukava reissu keskellä arjen kiireitä, jaksaa taas pari päivää tehdä töitä, kun tuli nollattua pää. Pian sitä kuitenkin taas mennään...

Kampelaa etsimässä

Sovittiin Edun kanssa pikainen lähtö vesille, tarkoituksena mennä katsastamaan, joko ovat lätyt saapuneet rannoille.
saavuttiin pelipaikalle puoli seitsemän aikaan illalla ja keli oli aivan taivaallinen, aurinko paisteli, tosin jo aika matalalta, mutta kovin lämmin keväinen ilta kuitenkin tarjolla.
Kamppeet pikakomennuksena niskaan ja suunta kohti rantaa, poltteet päästä veteen molemmilla kovat.
Ilmassa oli selkeästi kalan tuoksu ja itseluottamus pilvissä, minä ainakin olin vakaasti päättänyt avata kalatilin tälle vuodelle!!
Rannassa nopea sananvaihto, kuka menee ja minne menee ja eikun matkaan.
Vesi mielyttävän kirkasta pystyyn reilut kolme metriä ja vaakaan paikoitellen reippaasti enemmänkin. tuntui hyvältä, kun viileä merivesi hiveli kasvoja, se ei kuitenkaan ollut enää kylmää. Vedenlämmöt pyörivät 4-8c välissä, siis melko reippaita vaihteluita oli.
Lähdin kohti kallioista niemennokkaa tavoilleni uskollisesti verkkaiseen tahtiin ja tein matkalla sukelluksia, kalaa etsien. Ai kuinka uudet kuitulavat tuntuivat taivaallisilta jalan jatkoina, meno oli kevyttä. Saavutin määränpään, kelluin hetken, kunnes vedin keuhkot täyteen ja suuntasin kohti pohjaa, syvyyttä kellon mukaan vajaa neljä metriä. Vain yksi rauhallinen potku pohjaa pitkin ja siinä se oli kevään ensimmäinen kampela aivan nenän edessä...ja toinen vieressä...ja vielä kolmas, mitä hel...tiä, minkä mä otan? saanko kaikki? mikä on isoin? laukaus...huh sain sentään sen yhden, kahden muun karistaessa tomut altaan.hyvän kokoinen kala piikkiin ja seuraava sukellus, nassun edestä vilistää kampela tuntuvaa ylinopeutta, eikun perään, mutta tämä vei voiton minusta.Jatkoin saman paikan haravointia ja eipä aikaakaan, kun bongasin taas yhden lätyn ja ammuin senkin mukaan iltapala mielessäni.
Nousin luodolle ihailemaan saalista, kun Edu polskutteli ohi ja huutelin ukkoa käymään ja kyselin, mitä oli löytynyt. Kaksi oli Edullakin plakkarissa ja muutamia pieniä, jotka olivat saaneet jatkaa matkaansa, kuten asiaan kuuluu.
Ilta alkoi painaa päälle ja auriko teki laskuaan, mutta vielä kierrokset hiekkapohjaa selaillen, ei löytynyt enää mitään, tosin valo alkoikin jo olla aika vähissä. Lähdin kohti rantaa ja Edukin tuli perässä, ja oli vielä yhden komean kokoisen kalan löytänytkin.
Pikainen laskutoimitus rannalla ja Edulla 8 kontaktia ja 3 mukaan, mulla 5 näköhavaintoa, joista 2 mukaan. Vedessä oltiin 1h50min.Uskomattoman hieno keikka, tällaisia lisää...ja niitähän tulee!!!!

Sitten kuivat vaatteet päälle ja kauniin auringonlaskun saattelemana auton nokka kohti turkua. Kotiin päästyäni kalat fileiksi ja suolat päälle. Tällävälin suihku ja kamojen pesu, kun fileet on hetken suolaantuneet, niin vehnäjauhot pintaa ja voita pannuun. Lämmin ruisleipä ja paistettu kampela maistuu tässä tätä kirjoittaessani tavattoman hyvältä.
Vaikka kalaa on mukava kerätä pakastimeen, niin kyllä vuoden ekat kampelat täytyy syödä tuoreena!!

Kauden 2010 eka kala

Perjantaina tuli avattua vuoden 2010 yödyykki kausi. Reissua oli suuniteltu jo hyvin pitkään Korppoon suuntaan ja kohdekalana oli siika. Yödyykki alkoi pienellä pettymyksellä, sillä näkyvyyttä oli parhaimillaan päälle metrin. Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen näin ensimmäisen siian joka oli hyvän kokoinen, mutta ei ollut mitään saumaa päästä ampumaan kun se tuli ohjuksena ohi ja näkyvyys oli mitä oli. Pienen ajan sisällä näin vielä 2 siikaa. Sitten pientä haahuilua vedessä ja sukellus 1,5 metriin jossa valokeilaan osui pohjassa makaava taimen. Siinä pieni sihtaus niskaan ja laukaus, alkoi hullu mylly jossa pelkäsin jo kalan irronneen, mutta sain sen nopeasti käsiini. Tuloksena 1,5kg täysin kirkas meritaimen ja fiilis oli uskomaton.


1,5kg punalihaista

Tehtiin myös seuraavana päivänä lyhyt dyykki melkein samoille mestoille. Tomppa näki väijyssä siian, mutta jälleen kerran oli mahdoton ampua niissä näkyvyyksissä. Siian näkeminen päiväsaikaan keväällä loi uskoa, että kyllä niitä sieltä saa myös auringon paisteessa