Revanssi

Hola!! Nikken kanssa eilen uber hoodeilla kohteina kampela ja ahven. Veteen päästiin klo 18 aikoihin ja heti alkuun aloin skauttaa pohjaa kampelan toivossa. Ehti kulua noin kaksi minuuttia kun huomasin edessäni varjon. Siinä sitten pääni nostettua puolentoista metrin päässä pinnassa oli räävittömän kokoinen nokkakala. Tykki tietenkin sojotti taaksepäin ja kun aloin kääntämään harppuunaa kala pinkaisi eteenpäin. Sain kalan tähtäimeen, mutta se oli minusta jo kolmisen metrin päässä ja menossa suoraan poispäin. Onneksi hermot kestivät ja kala oli sen verran utelias, että kääntyi takaisin. Heti kun kylki välähti rävähti nuoli( joka oli näätälatingissa ) suoraan kalan kiduksien taakse ja kala putosi siihen. Voin kertoa, että riemu oli aikamoinen sillä Nikke ui heti luokseni kun kuuli huutoni ja tuuletukset.Pituutta kalalla oli 76.5cm. Tämä oli toinen tapaaminen Itämeressä nokkakalan kanssa. Ensimmäinen tapahtui viime vuoden PM skaboissa Bornholmissa ja silloin näätälatinki ei yltänyt kalaan. Onneksi sain revanssin ja nyt kaikki osui kohdalleen.

Ahvenia ei näkynyt, mutta isoja kampeloita oli liikkeellä ja olivat alkaneet ahtaamaan itseensä simpukoita. Itse sain 7 kampelaa ja yhden piikkikampelan ja Nikkellä 4 isoa kampelaa. Reissu oli mitä mahtavin hyvän näkyvyyden ja lämpimän +12 asteisen veden kera. Nyt kaikki veteen ja muistakaa aina, Näätälatinki ei kannata!!

Uusia tuulia

Samalla kolmen miehen revohkalla lähdettiin eilen iltakalaan.
Kampela aika kun on, niin sitä siis etsittiin. Paikka oli ennestään tuttu, mutta nyt siihenkin tuli täysin uusi ulottuvuus... Minä hiukan turhauduin kalan löytymättömyyteen ja käännyin takaisin päin, mutta pojat löysivät loistavan kalapaikan, sinne siis ensi kerralla.
Nikkellä oli kohtaaminen parin kilon taimenen kanssa ja kohtaamiseksi se myös jäi kalan vikkelyyden ansiosta. Lahnaa oli myös valtaisa parvi paikalla ja siitä Edu otti tuplat uhrilahjaksi.
Kampelaa ei tuolla alueella ollut, mutta muutoin Nikkelle 2 kampelaa ja 1 PIIKKIKAMPELA, Edulle 3 kampelaa ja ne uhrilahnat, ja sit se v..tun nollakerholainen.
Veden lämmöt olivat jonkin verran jo tasaantuneet ja siinä 10c molemminpuolin, eikä pohjavesikään enää ollut niin kylmää.Näkyvyyttä huonoimmillaan metri ja parhaimmillaan kolmisen metriä.



Edun saalis...








Muuta huomion arvoista oli pari kohtuu voimakasta virtausta, upeaa leijua pitkin pohjaa virtauksen kyydissä. Ei nyt jaksa enempää kirjoittaa, kun ei kalaakaan tullut(mulle). Täytyy ottaa käyttöön viimevuotinen rangaistuslenkki, nolla reissujen päätteeksi, tällä kestävyysjuoksijan kropalla, kun joutuu lenkkeilemään ellei kalaa löydy, niin johan alkaa ainakin yritystä olemaan enemmän!!!

Kohta kirjoitetaan ahvenrapsaa...jeees!!!

Nemoa etsimässä

Edun kanssa lähdettiin rankan duunimaanantain päätteeksi merelle relaamaan.
Edu heitti tavoitteeksi 3 eri kalalajia ja minä puolestani halusin vain päästä ampumaan, kun oli alla pari nollareissua.
kampela kuitenkin tavoitteena saavuttiin perille ja eikun etsimään, näkyvyys mukavat 3-4 metriä pystyyn. Veden lämmöt 11-15c. Oli hurjaa huomata miten meri oli viikossa "puhjennut kukkaan" pikkukalaa oli jokapaikassa ja kasvustokin oli alkanut lisääntyä.
Päätin etten syyllisty tänään kusimatalassa pyörimiseen ja etsinkin kampelaa 4-6 metristä, dyykki kulki mukavasti, mutta kalaa ei vaan tullut vastaan. Pikapalaveri Edun kanssa ja oli jo pari löytynyt, kelasin itsekseni, että taitaa olla mun kampela-antureissa asetukset päin helvettiä, kun ei löydy.
Matka kuitenkin jatkui, tasaisen sitkeää etsimistä, ja ainakaan ei työn puutteesta jäisi kiinni p..kele. Naapurilla oli jo kolme komeaa kalaa piikissä, kun mulla oli tili vielä avaamatta.
pälyilin kaikessa rauhassa pohjaa, kun tuli sellainen outo olo ja katsoin vasemmalle...IHANAA SUOMEN KANSA...helvetillinen lahnaparvi oli saapunut palastamaan minut, voi sitä valinnan vaikeutta, no joku on otettava ja tupla osuma, ai ai kun teki gutaa!!!
Edukin tuli karkeloihin mukaan ja olihan siinä sellaisia teurastuksen tunnusmerkistöjä havaittavissa, mutta hoitokalastusta kuitenkin ihan parhaimmillaan. Lahnajuhlissa sain 4:llä laukauksella 7 kalaa, eli kolme tuplaa putkeen, kai sekin jotain on...
Edullakin muutama merirotta piikissä ja vaelleltiin vielä hetki eteenpäin, kunnes oli aika palata takaisin päin, kylmyydestä ei enää tietoakaan, kolme tuntia oltiin vedessä ja vielä olisi mennyt tarvittaessa pitkään.
Niin ja Edgemaister nasautti vielä juuri ennen rantaan nousua 30cm kampelan ja parin kilon hauen, joten ne kolme lajia tuli täyteen, multa saa ainakin propsit!!! Meikäläinenkin pääsi ampumaan, joten ihan helmi reissu.

Hauki vartaat

Toukokuu on ehdottomasti "haukikuu" sukelluskalastajan kalenterissa ja silloin on myös syytä sitä syödä.
Minulle ammatikseni ruokaa laittavalle kalamiehelle hauki tarjoaa lähinnä haasteen jalostaa tuota ylivoimaista petoa herkkulliseen muotoon. Luupään käsittelyssä innovatiivisuudelle on mahdollisuus antaa tilaa, sillä käytännössä haukea saa ruokapöytään lähes aina niin halutessaan.
Lisäksi tuo kaislikoiden valtias on erittäin kiitollinen ystävä työlaudalla ja hellan ääressä, sillä harvoin on ihmisillä kovat odotukset, kun kuulevat, mitä on tarkoitus aterioida. Reaktiot hauesta ruokana ovat lähinnä oksennusrefleksin kaltaisia tai muuten väheksyviä, mutta vankasti olen sitä mieltä, että hauki on toimiva ruokakala osaavissa käsissä. Eikä ole toki tarkoitus yleistää käsitystä, etteikö hauki olisi oiva ruokakala, kirjoitan ainoastaan omista kokemuksistani.
Jos kuitenkin siirrytään asiaan ja lähtökohtana, ettei sen aina tarvi olla murekkeeksi jauhettua.

Tässä oli käytössä reilun kilon kala ja filettä siitä irtosi puolenkilon luokkaa.
Itse leikkaan Y-ruodon pois siten,että sekä fileen selkäpuolelta, että vatsasta jää pitkän omainen filee, loput roippeet päätyy sitten kissojen kuppiin, joten pysyvät nekin tyytyväisinä.
Seuraavaksi pätkin fileesuikerot 10cm pätkiksi ja laitan pieneen muovipussiin. Sitten sekoitetaan marinadi:
3 rkl kalakastiketta
3 rkl seesam öljyä (spicy)
3 rkl ruokaöljyä
1 tl currya
0,5tl chilipippurijauhetta
1 tl sokeria
suolaa maun mukaan.
Valmis mausteliemi kaadetaan kalojen päälle pussiin ja koitetaan saada ilma pois pussista, jonka jälkeen pussin suu solmuun ja yöksi jääkaappiin.
Seuraavana päivänä sitten grilli kuumaksi ja vartaita kokoamaan, niihin sitten kukin laittaa, mistä tykkää, itse käytin kalan ohella sipulia, paprikaa ja tomaattia.
Valmiit vartaat kuumaan grilliin ja paistellaan kaunis väri pintaan. Kalavartaissa on se etu lihavartaisiin nähden, että kala kypsyy joutuisammin, joten ei tarvitse lihan kypsymistä odotellessa keräillä hiiltyneitä kasviksia grillinpohjalta.
Juuri ennen esillelaittoa voi vartaiden pintaan sipaista esim. bbg kastiketta, jotta vihanneksetkin saavat makua.
Maistuu varmasti vaikkapa salaatin kera ja tykö voi vielä valmistaa jonkun maustetun majoneesin, niihin varmasti löytyy ohjeita pilvin pimein netistä.
Reissujuttuja luvassa taas pikapuoliin, kunhan saadaan aikataulut sopimaan porukan kesken yhteen.
Mainittakoon kuitenkin, että Nikke käväisi noutamassa muutamia kampeloita ja minä kävin haukijahdissa(huonolla menestyksellä).

koko remmi koossa

Kauden ensimmäinen retki takana kolmen ukon voimin. Fiilis oli katossa ja läppä lensi koko auton matkan, luvassa olisi mukava iltapuhde kampelan perässä.
Normi toimet paikalle saavuttaessa ja sakki hajaantui mereen, kukin omaan suuntaansa. Uiden mestoille ja sukelluksia tekemään, ei ollut minun iltani, luu jäi käteen ja munat meni pataan, ei kalan kalaa. No kuitenkin tappio kääntyi taas voitoksi kotiin päästyäni, olihan se ainakin taas hyvää sukellustreeniä. Kylmäkin tuli jostain syystä tunnin kohdalla ja nousin pois vedestä, kun ei kalaakaan näkynyt. Kipittelin vaihtamaan kamppeet ja palasin rantaan kamera kainalossa, ja ajattelin josko pojat toisivat jotain kuvattavaa rantaan...
Takaisin tultuani oli Nikkekin jo kavunnut rantakalliolle lämmittelemään ilta-aurinkoon. Nikke avasi kautensa komeasti viidellä kampelalla. haastattelin miestä ja kalaa oli löytynyt kolmen ja seitsemän metrin väliltä, siis hitusen olivat syvemmällä, kuin pari päivää aiemmin, siis siinäkö syy minun saaliittomuuteeni...








Edu, Läntinen merialue 2010






Edu oli vielä omilla teillään ja Nikkekin kävi vetämässä kuivaa ja lämmintä päälle ja tuli takaisin Edua odottelemaan. Arvuuteltiin mikä miestä viivyttää ja kun kaksi tuntia tuli täyteen, niin lähdettiin rantaa pitkin edun spottia kohti ja sieltähän herra saapuikin jo poijuineen näkyviin. Huudeltiin miestä rantautumaan ja komean kampelanipun kanssa kipusikin maihin. Näköhavaintoja oli Edulla ollut varmasti parikymmentä joista mukaan oli lähtenyt 7 kampelaa ja 1 PIIKKIKAMPELA.Kovalla työllä ansaittu piikkari löytyi vihdoin, aiemminkin on pieniä nähty, mutta tämä oli jo ihan otettavan kokoinen. Muuten kampeloiden keskikoko näyttää huolestuttavan pieneltä, eikä niitä paskapöntönkansia oikein enää tunnu löytyvän.Kaikenkaikkiaan mukava reissu keskellä arjen kiireitä, jaksaa taas pari päivää tehdä töitä, kun tuli nollattua pää. Pian sitä kuitenkin taas mennään...

Kampelaa etsimässä

Sovittiin Edun kanssa pikainen lähtö vesille, tarkoituksena mennä katsastamaan, joko ovat lätyt saapuneet rannoille.
saavuttiin pelipaikalle puoli seitsemän aikaan illalla ja keli oli aivan taivaallinen, aurinko paisteli, tosin jo aika matalalta, mutta kovin lämmin keväinen ilta kuitenkin tarjolla.
Kamppeet pikakomennuksena niskaan ja suunta kohti rantaa, poltteet päästä veteen molemmilla kovat.
Ilmassa oli selkeästi kalan tuoksu ja itseluottamus pilvissä, minä ainakin olin vakaasti päättänyt avata kalatilin tälle vuodelle!!
Rannassa nopea sananvaihto, kuka menee ja minne menee ja eikun matkaan.
Vesi mielyttävän kirkasta pystyyn reilut kolme metriä ja vaakaan paikoitellen reippaasti enemmänkin. tuntui hyvältä, kun viileä merivesi hiveli kasvoja, se ei kuitenkaan ollut enää kylmää. Vedenlämmöt pyörivät 4-8c välissä, siis melko reippaita vaihteluita oli.
Lähdin kohti kallioista niemennokkaa tavoilleni uskollisesti verkkaiseen tahtiin ja tein matkalla sukelluksia, kalaa etsien. Ai kuinka uudet kuitulavat tuntuivat taivaallisilta jalan jatkoina, meno oli kevyttä. Saavutin määränpään, kelluin hetken, kunnes vedin keuhkot täyteen ja suuntasin kohti pohjaa, syvyyttä kellon mukaan vajaa neljä metriä. Vain yksi rauhallinen potku pohjaa pitkin ja siinä se oli kevään ensimmäinen kampela aivan nenän edessä...ja toinen vieressä...ja vielä kolmas, mitä hel...tiä, minkä mä otan? saanko kaikki? mikä on isoin? laukaus...huh sain sentään sen yhden, kahden muun karistaessa tomut altaan.hyvän kokoinen kala piikkiin ja seuraava sukellus, nassun edestä vilistää kampela tuntuvaa ylinopeutta, eikun perään, mutta tämä vei voiton minusta.Jatkoin saman paikan haravointia ja eipä aikaakaan, kun bongasin taas yhden lätyn ja ammuin senkin mukaan iltapala mielessäni.
Nousin luodolle ihailemaan saalista, kun Edu polskutteli ohi ja huutelin ukkoa käymään ja kyselin, mitä oli löytynyt. Kaksi oli Edullakin plakkarissa ja muutamia pieniä, jotka olivat saaneet jatkaa matkaansa, kuten asiaan kuuluu.
Ilta alkoi painaa päälle ja auriko teki laskuaan, mutta vielä kierrokset hiekkapohjaa selaillen, ei löytynyt enää mitään, tosin valo alkoikin jo olla aika vähissä. Lähdin kohti rantaa ja Edukin tuli perässä, ja oli vielä yhden komean kokoisen kalan löytänytkin.
Pikainen laskutoimitus rannalla ja Edulla 8 kontaktia ja 3 mukaan, mulla 5 näköhavaintoa, joista 2 mukaan. Vedessä oltiin 1h50min.Uskomattoman hieno keikka, tällaisia lisää...ja niitähän tulee!!!!

Sitten kuivat vaatteet päälle ja kauniin auringonlaskun saattelemana auton nokka kohti turkua. Kotiin päästyäni kalat fileiksi ja suolat päälle. Tällävälin suihku ja kamojen pesu, kun fileet on hetken suolaantuneet, niin vehnäjauhot pintaa ja voita pannuun. Lämmin ruisleipä ja paistettu kampela maistuu tässä tätä kirjoittaessani tavattoman hyvältä.
Vaikka kalaa on mukava kerätä pakastimeen, niin kyllä vuoden ekat kampelat täytyy syödä tuoreena!!